MAGEE, AUDREY: Sopimus

Kustantaja: Atena 2015

Alkuteos: The Undertaking

Suomennos Heli Naski

Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päässä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isänsä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka takasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi.

Kirja alkaa omalaatuisella vihkiseremonialla. Eletään natsiajan Saksassa, jossa jokaisen velvollisuus on elää ja kuolla isänmaan puolesta ja hedelmällisessä iässä olevien tuottaa rotupuhtaita lapsia. Peter Faber on ammatiltaan opettaja, aatteeltaan kansallissosialisti ja näöltään miellyttävä eli hyvin kelvollinen Katharina Spinellin puolisoksi. Avioliittosopimus tehdään hyötytarkoituksessa, mutta yllättäen nuoret rakastuvat toisiinsa Peterin naimaloman aikana ja saavat lapsenkin alulle. Loman jälkeen tiet eroavat: Peter palaa itärintamalle ja Katharina jatkaa elämäänsä Berliinissä vanhempiensa kanssa. Helliä ja kaipaavia kirjeitä, tulevaisuudenunelmia. Peterin mielessä Katharina elää puhtaana ja täydellisenä ja Katharinan silmissä Peter on itsensä isänmaan puolesta uhraava pyhä sankari.

Kirjassa seurataan vuoronperään Peterin ja Katharinan elämää, jolloin syntyy puhutteleva kontrasti. Peterin sotaretki ei ole suurenmoinen ja sankarillinen, vaan nälän, syöpäläisten ja pelon sävyttämä painajainen. Idealismi haihtuu vähitellen Venäjän hankiin ja hyytävään tuuleen ja samalla kunnioitus ihmishenkeä kohtaan. Stalingradissa taistelevat turtuneet sotilaat, joita vain eloonjäämisen vietti pitää pystyssä. Katharina puolestaan nauttii ylellisyydestä. Isä tyhjentää öisin Berliiniä juutalaisista ja saa salaperäiseltä tohtori Weinartilta siitä palkkioksi upean asunnon, ruokatarvikkeita ja kutsuja loisteliaisiin juhliin. Kukaan perheenjäsenistä ei tunne syyllisyyttä, säälistä puhumattakaan. Katharinan äiti alkaa kyseenalaistaa sotaa vasta siinä vaiheessa, kun sen uhriksi joutuu oma poika, mutta isää sekään ei liikuta. Hän on selkärangaton opportunisti, joka haluaa pelastaa vain oman nahkansa ja jonka puheet ovat ulkoa opittuja fraaseja. Katharinakin on monista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta yllättävän tunteeton huonompiosaisia kohtaan, mutta kohtalo iskee aikanaan vääjäämättä takaisin.

Sotakirjeenvaihtajana vuosikausia toiminut irlantilainen Audrey Magee (s.1969) tuli kymmenen vuotta sitten elämässään käännekohtaan. Hän ei halunnut enää raportoida sodista, vaan oppia ymmärtämään, miksi suuren kriisin hetkenä tavallisesta ihmisestä tulee hirviö. Natsi- Saksa taas oli ihmiskunnan historian häpeällisin ja alhaisin ajanjakso ja myös vaihe, jonka jokainen tietää. Näin syntyi romaani Sopimus. Magee kirjoittaa sujuvasti ja vivahteikkaasti eikä kaihda inhorealistisiakaan yksityiskohtia. Kaikkein hyytävintä on eleettömyys, jolla hän kuvaa niin saksalaisten kuin venäläisten hirmutekoja – aivan kuin ne olisivat jotain arkista ja itsestään selvää. Kevennystä tarinaan antavat runsaat dialogit, sillä niissä kukkii joskus hyvinkin musta huumori. Kirjan loppu on sopivan lakoninen ja uskottava vailla selittelyn makua. Kaiken kaikkiaan Sopimus on kirja, jota jää pohtimaan pitkäksi aikaa ja hyvä niin. Eikö maailmassa tälläkin hetkellä tapahdu asioita, joiden seurauksena ihminen saattaa luiskahtaa kuin huomaamattaan väärälle tielle?