Kustantaja: Atena 2015
Alkuteos: The Undertaking
Suomennos Heli Naski
Sotilaspastori
puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen
kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin
päässä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan,
jonka todistajina olivat hänen isänsä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa
sotasopimuksesta, joka takasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen,
mikäli Faber kaatuisi.
Kirja alkaa omalaatuisella vihkiseremonialla. Eletään natsiajan Saksassa,
jossa jokaisen velvollisuus on elää ja kuolla isänmaan puolesta ja hedelmällisessä
iässä olevien tuottaa rotupuhtaita lapsia. Peter Faber on ammatiltaan opettaja,
aatteeltaan kansallissosialisti ja näöltään miellyttävä eli hyvin kelvollinen
Katharina Spinellin puolisoksi. Avioliittosopimus tehdään hyötytarkoituksessa,
mutta yllättäen nuoret rakastuvat toisiinsa Peterin naimaloman aikana ja saavat
lapsenkin alulle. Loman jälkeen tiet eroavat: Peter palaa itärintamalle ja
Katharina jatkaa elämäänsä Berliinissä vanhempiensa kanssa. Helliä ja kaipaavia
kirjeitä, tulevaisuudenunelmia. Peterin mielessä Katharina elää puhtaana ja
täydellisenä ja Katharinan silmissä Peter on itsensä isänmaan puolesta uhraava pyhä
sankari.
Kirjassa seurataan vuoronperään Peterin ja Katharinan elämää, jolloin
syntyy puhutteleva kontrasti. Peterin sotaretki ei ole suurenmoinen ja
sankarillinen, vaan nälän, syöpäläisten ja pelon sävyttämä painajainen.
Idealismi haihtuu vähitellen Venäjän hankiin ja hyytävään tuuleen ja samalla
kunnioitus ihmishenkeä kohtaan. Stalingradissa taistelevat turtuneet sotilaat,
joita vain eloonjäämisen vietti pitää pystyssä. Katharina puolestaan nauttii
ylellisyydestä. Isä tyhjentää öisin Berliiniä juutalaisista ja saa salaperäiseltä
tohtori Weinartilta siitä palkkioksi upean asunnon, ruokatarvikkeita ja kutsuja
loisteliaisiin juhliin. Kukaan perheenjäsenistä ei tunne syyllisyyttä, säälistä
puhumattakaan. Katharinan äiti alkaa kyseenalaistaa sotaa vasta siinä
vaiheessa, kun sen uhriksi joutuu oma poika, mutta isää sekään ei liikuta. Hän
on selkärangaton opportunisti, joka haluaa pelastaa vain oman nahkansa ja jonka
puheet ovat ulkoa opittuja fraaseja. Katharinakin on monista hyvistä
ominaisuuksistaan huolimatta yllättävän tunteeton huonompiosaisia kohtaan,
mutta kohtalo iskee aikanaan vääjäämättä takaisin.
Sotakirjeenvaihtajana vuosikausia toiminut irlantilainen Audrey Magee
(s.1969) tuli kymmenen vuotta sitten elämässään käännekohtaan. Hän ei halunnut enää
raportoida sodista, vaan oppia ymmärtämään, miksi suuren kriisin hetkenä
tavallisesta ihmisestä tulee hirviö. Natsi- Saksa taas oli ihmiskunnan
historian häpeällisin ja alhaisin ajanjakso ja myös vaihe, jonka jokainen
tietää. Näin syntyi romaani Sopimus. Magee kirjoittaa sujuvasti ja
vivahteikkaasti eikä kaihda inhorealistisiakaan yksityiskohtia. Kaikkein
hyytävintä on eleettömyys, jolla hän kuvaa niin saksalaisten kuin venäläisten
hirmutekoja – aivan kuin ne olisivat jotain arkista ja itsestään selvää. Kevennystä
tarinaan antavat runsaat dialogit, sillä niissä kukkii joskus hyvinkin musta
huumori. Kirjan loppu on sopivan lakoninen ja uskottava vailla selittelyn makua.
Kaiken kaikkiaan Sopimus on kirja, jota jää pohtimaan pitkäksi aikaa ja
hyvä niin. Eikö maailmassa tälläkin hetkellä tapahdu asioita, joiden
seurauksena ihminen saattaa luiskahtaa kuin huomaamattaan väärälle tielle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti