PAASIO, LEENA: Melkein äiti

Kustantaja: Kosmos 2015

Raumalla vuonna 1974 syntynyt Leena Paasio on helsinkiläinen äidinkielenopettaja, tietokirjailija, vuoden 2012 mediakasvattaja ja uusperheen äiti. Äitipuolen näkökulmasta kirjoitettuun esikoisromaaniinsa , Melkein äiti Paasio ammensi omista kokemuksistaan, mutta myös tutkimuksista, internetin keskustelufoorumeista ja muiden uusperheellisten kokemuksista. Aiemmin ei aihetta ole käsitelty näin monipuolisesti.

 Espoolainen matematiikan opettaja Anu Lindfors tapaa lapinvaelluksella Jani Niemelän, eronneen miehen. Anu rakastuu sekä Janiin että tämän eskari-ikäiseen tyttäreen Siiriin ja saa kummaltakin vastarakkautta. Janin ex-vaimo Mira ei osaa suhtautua tilanteeseen kovin kypsästi, mutta eipä Anukaan ole tilanteeseen syytön:

Kun tapasin Siirin ensimmäisen kerran teidän entisessä yhteisessä kodissanne, annoin itseni rakastua heti. Pyydän anteeksi, etten antanut sinulle enkä Siirille riittävästi aikaa. Olin itsekäs, koska halusin perheen niin kovasti. En voinut käsittää, että rakkauteni voisi loukata ketään. Tai jos käsitinkin, en välittänyt. Sinä olit jättänyt Janin. Minä en halunnut kenenkään rippeitä vaan oman unelmani.

Jani yrittää sovitella ja tukea Anua parhaansa mukaan, samaten ihana anoppi. Anu vain on kovin epävarma asemastaan Siirin vanhempana (ihme kyllä, ei niinkään Janin vaimona) ja herkkänahkainen pienimpienkin vihjausten suhteen. Tilanne kärjistyy Siirin tullessa teini-ikään ja alkaessa tehdä pesäeroa vanhempiinsa. Kainaloon käpertyvästä auliista lapsesta tulee sulkeutunut nuori nainen, joka torjuu yrmeästi Anun lähentymisyritykset ja saa tämän tuntemaan itsensä entistä ulkopuolisemmaksi. Samaan aikaan Mira hehkuttaa blogissaan suurenmoista äiti-tytär-suhdettaan.  

Siirin sukunimi on Niemelä. Siiri Niemelä. Hänen isänsä, minun mieheni on Jani Niemelä. Hänen äitinsä, mieheni entinen vaimo taas on Mira Niemelä. Ja minä olen puolikas: en Anu Lindfors enkä Anu Niemelä, vaan Anu Lindfors-Niemelä.

Anun vanhemmuuskuvaa värittää myös se, ettei hän pysty saamaan omaa biologista lasta eli kirjan nimi Melkein äiti onkin tarkemmin ajateltuna aika monivivahteinen. Kestää aikansa ennen kuin Anu pystyy hyväksymään sen, mitä hänen äitinsä on koko ajan vakuuttanut: hän kelpaa sellaisena kuin on, hän on tarpeeksi riittävä ihminen.

Teos muodostuu voittopuolisesti pitkistä dialogeista, joihin lyhyet välitekstit toimivat johdantoina. Lisäksi mukana on kirjeitä, blogitekstejä, kuvitteellisia lehtiartikkeleita ja oppikirjan otteita sekä kansanomaisia tarinoita. Nuo tarinat ovat sinällään viehättäviä, mutta vaikuttavat hieman irrallisilta eivätkä vie juonta merkittävästi eteenpäin eli ne olisi voinut jättää pois. Muuten teksti on varsin sujuvaa, mukaansatempaavaa ja paikoin humorististakin. Silti surun tunteet kuvataan aidosti ja latistamatta. Aika ajoin esiin putkahtava tuulihaukka symboloi ehkä juuri tuskan kouraisua ja tavoittamattoman kaipuuta. Melkein äiti on hyvä esikoisromaani ja herättää toiveita jatkon suhteen.