KOSKINEN, JUHA-PEKKA: Kuinka sydän pysäytetään

Kustantaja: WSOY 2015

Juha-Pekka Koskinen (s. 1968) on monipuolinen kirjailija. Hän on julkaissut kaksi fantasiasävytteistä nuortenromaania ja kolme kuvakirjaa, joissa kuvittajana on toiminut Miranda-tytär. Kuvakirjoista voisi erityisesti mainita Hallava hevonen -teoksen, joka käsittelee kuolemaa herkästi ja kauniisti. Novellikokoelmia Koskiselta on ilmestynyt kaksi, joista Kirjailija, joka ei koskaan julkaissut mitään sisältää laadukasta tieteiskirjallisuutta. Romaaneista Paholaisen vasara edustaa kauhukirjallisuutta, mutta voittopuolisesti Koskisen romaanit ovat historiallisia ja käsittelevät mm. kristinuskon alkuaikaa, ristiretkiä ja Suomen lähihistoriaa. Suuren yleisön tietoisuuteen Koskinen tuli vuonna 2013, kun hänen teoksensa Ystäväni Rasputin oli ehdokkaana Finlandia-kirjallisuuspalkintoon. Historiallisten romaanien sarjaa jatkaa kevään uutuus Kuinka sydän pysäytetään, mutta sitten taitaakin seurata jotain muuta (arvelee kirjailija itse).

Kuinka sydän pysäytetään -teoksen päähenkilö ja minäkertoja on Juho Kivilaakso. Hänen isänsä Viktor Stendahl oli tsaarin armeijan upseeri ja Mannerheimin hyvä ystävä, sotilas henkeen ja vereen. Hän ihanteenaan oli spartalainen kuri ja sotataito, jossa kokonaisia joukko-osastoja voitiin tarvittaessa uhrata yhteisen edun nimissä eikä yksilöllä ollut mitään merkitystä. Pientä Juhoakin isä yritti karaista ja koulia ankarilla menetelmillään aina vieraillessaan kotona Helsingissä. Venäjän vallankumouksen aikana eversti Stendahl siirtyi bolsevikkien puolelle; ei suinkaan ideologisista syistä, vaan saadakseen mahdollisuuden sotia vielä pitkään. Perhe jäi oman onnensa nojaan ja ilman Mannerheimin väliintuloa sille olisi valkoisten hallitsemassa Suomessa käynyt todella huonosti. Myöhemmin Mannerheim otti kadettikoulusta valmistuneen Juhon epäviralliseksi avustajakseen, ehkä osittain vanhan ystävyyden nimissä, mutta myös nuoren miehen diplomaattisista taidoista vaikuttuneena. Mannerheim halusi pitää Suomen erossa sodasta ja löysi nuoresta kadetista hengenheimolaisen, joka oli valmis käymään vaikka yksinään ja epäilyttävin keinoin asekauppiaita ja sotaintoilijoita vastaan.

Koskinen vangitsee lukijan mielenkiinnon taitavasti. Aluksi tarjoillaan täkyjä eli välähdyksiä eri vuosilta lähtien Juhon lapsuudesta Pietarissa vuonna 1913 ja päätyen Laatokan Karjalan evakuointiin vuonna 1939. Miksi ihmeessä Juho halusi oman henkensä uhalla Hyrsylänmutkaan? Miksi hän ei mennyt Lauran kanssa naimisiin, vaikka selvästikin rakasti tätä yli kaiken? Selitys Juhon toimiin tulee myöhemmin. Hän tekee pahoja tekoja, mutta harvemmin saadakseen niistä itselleen hyötyä, vaan aivan muut asiat mielessään. Esimerkiksi saavuttaakseen vihdoinkin isänsä hyväksynnän.

Teoksen alanimekkeenä on "Romaani sodasta ja rakkaudesta". Sotakuvauksia kirjassa onkin paljon, kun Juhon mukana liikutaan Laatokan Karjalassa ja poiketaan myös Kollaan ja Raatteen näyttämöille. Kuvaukset ovat hyvin todentuntuisia ja kaunistelemattomia, mutta raa’an toiminnan vastapainona on miesten välinen luja luottamus ja kumppanuus. Purnareita ei Juhon ympärillä juuri ole, vaan loppuun asti uupuneinakin miehet uhoavat taistelutahtoa. Entäpä rakkaus? Kyllä kirjassa sitäkin on, mutta... Koskinen kirjoittaa tyylikkäästi ja – nykykirjallisuudessa melko harvinaisesti – ilman kirosanoja.

PS. Kirjan hämmentävän nimen selitys löytyy Lauran lausahduksesta: ”Sydämen voi pysäyttää monella tavalla. Luodilla, rakkaudella tai vaikka myrkyllä.”