JONES, SADIE: Ehkä rakkaus oli totta

Kustantaja: Otava 2015

Alkuteos: The Fallout

Suomennos: Marianna Kurtto

Sadie Jones syntyi vuonna 1967 ja varttui Chelsean kaupunginosassa Lontoossa. Hän työskenteli 15 vuotta tv-käsikirjoittajana, mitä pitää hyödyllisenä harjoitteluna kirjailijauraa ajatellen. Jo esikoisromaani The Outcast (2008) herätti laajaa huomiota ja sai esikoisteokselle myönnettävän Costa-palkinnon. Kansainvälinen läpimurto tapahtui neljännellä romaanilla Ehkä rakkaus oli totta (The Fallout, 2014). Siinä Jones hyödyntää tietämystään niin teatterimaailmasta kuin kirjoittamisesta, sillä hänen äitinsä on näyttelijä ja isänsä runoilija ja käsikirjoittaja. Omaelämäkerrallisuutta teoksessa ei kuitenkaan ole.

Lucasz (Luke) Kanowskin lapsuutta ja nuoruutta 1960-luvulla varjostavat äidin mielisairaus ja isän alkoholismi. Koulun jälkeen Luke työskentelee paremman puutteessa paperitehtaan konttorissa, mutta teatteri on hänen intohimonsa. Hän lukee näytelmiä, käy katsomassa esityksiä, kerää käsiohjelmia ja kritiikkejä ja yrittää itsekin kirjoittaa. Sattuman oikusta hänen tielleen osuu eräänä sateisena iltana ikäisensä pariskunta: Paul, joka haaveilee tuottajan urasta, ja Leigh, joka työskentelee opiskelijateatterin rekvisitöörinä. Luke muuttaa Lontooseen Paulin ja Leighin luo ja kolmikko perustaa kokeellisen teatterin. Karismaattinen Luke tosin on pilata kaiken naistenkaatajan otteillaan, mutta onnistuu sentään pelastamaan tilanteen menestykseksi osoittautuvalla näytelmällään. Sitten Luke rakastuu eteeriseen Nina Jacobsiin.

Nina viettää lapsuutensa ja nuoruutensa Mat-tädin hoivissa, samalla kun Marianne-äiti liehuu ympäriinsä luomassa uraa. Mat on arkinen ja järkevä eikä uskalla osoittaa rakkauttaan Ninaa kohtaan, joten hän ei myöskään saa mitään vastineeksi. Nina palvoo hurmaavaa ja itsekeskeistä äitiään ja ajautuu tämän ohjailemana ensin näyttelijäksi ja myöhemmin rikkaan tuottajan melko onnettomaksi vaimoksi. Sitten Luke Kanowski astuu kuvioihin.

Ehkä rakkaus oli totta kuvaa teatteriammattilaisten elämää kaikkine epävarmuustekijöineen, mutta myös onnistumisen myötä tulevine euforioineen. Se on kertomus rakkauden eri muodoista ja ystävyydestä, joka pystyy antamaan paljon anteeksi. Henkilöhahmot ovat lihaa ja verta hyvine ja huonoine puolineen, ristiriitaisine tunteineen ja tekoineen. Lukesta alkaa tarinan mittaan pitää yhä enemmän, vaikka hänen kaikkia ratkaisujaan ei hyväksyisikään. Niille on kuitenkin aina olemassa jokin selvä syy. Ninan kohdalla käy ihan päinvastoin. Hänestä paljastuu itsekkyyttä, epärehellisyyttä ja taipumusta käyttää toisten tunteita omaksi hyödykseen. Kieleltään ja tyyliltään kirja on tyylikäs ja konstailematon. Jotenkin tulee mieleen jopa Ian McEwan.

PS. Miksikähän kirjan nimeksi on Suomessa annettu Ehkä rakkaus oli totta? Alkuteoksen nimi The Fallout on napakka, eikö sitä olisi voinut hyödyntää?

PS2. Kirjaan on tulossa jatko-osa, ehkä toinenkin.

PS3. Sadie Jonesin kotona on paljon suomalaista designia. Arkkitehti-aviomies ihailee Alvar Aaltoa.