O'FARRELL, MAGGIE: Hamnet

Kustantaja: S&S 2022

Alkuteos: Hamnet

Suomennos: Arja Kantele

Maggie O’Farrellin teos Hamnet vuorottelee kahdessa aikatasossa. Ensin eletään kesäpäivää vuonna 1596. Yksitoistavuotiaat kaksoset Judith ja Hamnet leikittävät kissanpoikasia, kun Judith alkaa tuntea olonsa huonoksi: hän on sairastunut ruttoon. Hamnet etsii aikuisia avuksi, mutta vain äreä vaari löytyy hansikasverstaaltaan. Missä on äiti? Missä isosisko Susanna? Missä mummo? Missä piika? Kun äiti vihdoin löytää lapsensa, on Judith tervehtymässä ja Hamnet kuolemaisillaan.

Toisessa aikatasossa siirrytään viidentoista vuoden takaisiin tapahtumiin. Kahdeksantoistavuotias nuorimies on opettamassa latinaa tilallisen pojille, kun näkee ikkunasta haukkaa kantavan hahmon. Kyseessä on talon tytär Agnes, jota seudulla pidetään noidan tyttärenä, outona tai suorastaan hulluna. Neito auttaa avunpyytäjiä metsistä keräilemiensä yrttien avulla, mutta voi aiheuttaa vaivoja kiroamilleen ihmisille. Hän myös näkee tulevaisuuteen.

Avuntarvitsijan kohdatessaan tyttö – nyt jo nainen – riisui haukankasvattajan suojahansikkaansa ja piteli hetkisen vieraan kättä, nipisti peukalonhangan lihaa, käden voimakohtaa, ja kertoi mitä sieltä paljastui. Toisia alkoi heikottaa, kaikki puhti pusertui tyhjiin, toiset taas saivat uutta tarmoa, virkistyivät kuin kevätsateessa.

Latinanopettajan peukalonhankaa nipistäessään Agnes aistii jotain ennen kokematonta, jotain käsittämättömän monikerroksista ja laajaa. Ihmisten hämmästykseksi jo vanhanapiikana pidetty Agnes ja kahdeksan vuotta nuorempi hansikasmestarin esikoispoika menevät naimisiin. Vain nuorukaisen isä on tilanteesta mielissään, koska saa näin kuitattua velkansa. Muutaman kuukauden kuluttua Agnes synnyttää Susanna-tyttären.

Nuoren aviomiehen elämässä tapahtuu ratkaiseva käänne, kun hänet lähetetään hoitamaan liiketoimintaa Lontooseen: hän löytää teatterimaailman. Kotona mies käy yhä harvemmin, kun maine ohjaajana ja näytelmäkirjailijana alkavat kasvaa. Sen verran kuitenkin, että syntyvät kaksoset eli potra Hamnet ja pikkuinen Judith. Agnes keskittyy pitämään hauraan tyttärensä hengissä, joten Hamnetin menehtyminen ruttoon tuntuu miltei petokselta.

Mieli ei ensinkään jaksa käsittää vastausta, jota ajatus sille hokee: Hamnet on kuollut, Hamnetia ei enää ole. Entä Hamnet, mieli kysyy hellittämättä. Koulussako, leikeissäänkö, joellako? Entä Hamnet? Entä Hamnet? Missä on Hamnet?

Hautajaisiin Hamnetin isä tietenkin saapuu, mutta palaa sitten taas Lontooseen seurueensa pariin. Sureva Agnes ei voi ymmärtää tätä eikä lepy täysin edes päästessään koko seutukunnan hämmästykseksi muuttamaan kaupungin suurimpaan taloon. Aina miehen palatessa kotiin Agnes pitää häneen etäisyyttä aivan kuin Lontoon ja kaiken sen, mitä isä siellä tekee, pitäisi ensin kulua pois, ennen kuin äiti voi ottaa hänet takaisin. Vasta nähdessään puolisonsa näytelmän Hamlet Agnes ymmärtää tämän surun syvyyden.

O’Farrell käyttää Hamnet-romaanissa erilaisia keinoja luodakseen iättömän tunnelman. Hän kuvaa perheen arkisia askareita ja konstikkaita ihmissuhteita sekä kodin hajuja ja ääniä, mutta ei missään vaiheessa mainitse nimeä William Shakespeare. Tarinaan on kuitenkin ujutettu joitakin Shakespearen näytelmien elementtejä: myyttejä, enteitä, esiintymistä toisen sukupuolen roolissa ja turhauttavia väärinkäsityksiä. Sadunomaisuutta lisää runsas, kuvaileva ja runollinen kieli.

William Shakespearen perhe-elämästä tiedetään tosiasiassa varsin vähän, mutta O’Farrell on silti onnistunut luomaan viihdyttävän historiallisen romaanin. Tulkinnat henkilöiden välisistä suhteista, tapahtumista ja Shakespearen näytelmistä ovat omaperäisiä ja kiinnostavia. Tarinan keskeisin hahmo on Agnes: kiivas ja sovinnaisuuksista piittaamaton nainen, tunnettu parantaja, epäitsekäs vaimo, sureva äiti. On hienoa, että hänet on nostettu suuren kirjailijan varjosta etualalle!