KOSTET, JENNA: Margaretan synti

Kustantaja: Aula & Co 2021

Margaretan synti -teos perustuu Turun raadin pöytäkirjoihin kirjattuun tapaukseen, jossa nuori porvarisrouva myrkytti 1640-luvulla miehensä, kauppias Mårten Hoenin. Rikos ja kirjan päähenkilöt ovat siis todellisia, mutta Jenna Kostet on rakentanut niukkojen faktatietojen päälle yksityiskohdista, tunteista ja fiktiivisistä sivuhahmoista värikkään ja elävän historiallisen romaanin.

Margaretan rikos -teoksessa toinen kertojista on itse Margareta Kitt, joka odottaa tuomionsa täytäntöönpanoa raatihuoneen karussa sellissä ja kertoo ajankulukseen kaupunginpalvelija Jakobille elämästään ja ajatuksistaan. Lukijalle avautuu kuva porvarispiireihin kuuluvien ihmisten tavoista ja elämästä, keskinäisestä kilpailusta ja arvoasetelmista. Margaretan kohdalla on kuitenkin varauduttava siihen, että kaikki hänen kertomansa ei ihan pidä paikkaansa.

Lapsesta asti Margareta on ollut villi ja itsepäinen. Hän on juoksennellut avojaloin ympäri Turkua, tähyillyt merelle ja unelmoinut nuoresta ja komeasta urhosta, joka vie hänet kauas taivaanrannan taa eksoottisiin maihin, vapauteen sovinnaissäännöistä ja perinteisestä naisen roolista.

Vapaudesta haaveilin, siitä että voisin sanoa ja tehdä mitä tahansa ilman, että yksikään mies tulisi sanomaan minulle, millainen minun pitäisi olla ja miten käyttäytyä.

Unelma ei toteudu, vaan Margareta naitetaan vanhalle, pikkumaiselle ja ilkeälle leskimiehelle. Mårten Hoen on nuoren vaimonsa silmissä naurettava liehakoidessaan ylempiään ja myös yrittäessään käyttää aviomiehen oikeuksiaan. Mårten jättää ennen pitkää vaimonsa huomiotta, jolloin Margareta alkaa etsiä jännitystä elämään flirttailemalla ylioppilaiden kanssa. Onko silti tapahtunut aviorikosta, vaikka ihmiset ovat niin tietävinään?

Katseet olivat vihjauksia ja lupauksia. Ne johtivat nopeisiin kohtaamisiin, hipaisuihin, joita kukaan muu ei huomannut. Jännitys sai minut sykkimään, ja sen takia jaksoin, vaikka kaikki muu ympärilläni oli liikaa. Kuin minut olisi pakotettu paikkaan, johon en kuulunut.

Vääjäämättä lähestyvää kuolemaa Margareta ajattelee paljon, mutta ei peläten vaan pohtien, miten voisi olla tilanteessa edukseen. Margareta on hieman turhamainen. Hän tietää olevansa kaunis ja haluaa näyttää kuollessaankin ylväältä ja muodikkaalta. Onneksi hän on saavuttanut pyöveli Henrik Bertilinpojan kunnioituksen, joten mestaus tulee aikanaan tapahtumaan asiallisesti ja nopeasti.

Haluan, että helmani pyörivät ympärilläni tasaisena massana. Haluan pitää pääni pystyssä. Haluan katsoa pyöveliä silmiin ennen kuin hän mestaa minut.

Toinen näkökulma tapahtumiin on kaupunginpalvelija Jakobin. Se toisaalta täydentää lukijan saamaa kuvaa Margaretasta ja toisaalta kertoo rahvaan karusta selviytymistaistelusta köyhyyden, lian ja tautien keskellä. Jakob on lempeä mies, joka on välillä ymmällään kahden suorasanaisen ja päättäväisen naisen kanssa – Margaretan ja vaimonsa Karinin.

Margaretan rikos -romaani tarkastelee 1600-luvun naisen asemaa monelta kantilta. Miehet eivät juurikaan joudu vastuuseen edes väkisinmakaamisesta, koska voivat aina sanoa joutuneensa viettelijättären ja noidan pauloihin. Naiset sen sijaan kantavat aina huoran leimaa, olivatpa he sitten piikoja tai porvarisrouvia. Vahvimmilla naisten joukossa tuntuvat olevan varakkaiden valtaporvarien lesket, mutta kyllä miehinen yhteiskunta heitäkin koettelee.

Kirja antaa luotettavan kuvan 1600-luvun elämästä. On tarkkoja yksityiskohtia meluisasta ja likaisesta Turusta, tavoista, uskomuksista, ruoista ja etenkin vaatteista. Jokaisen luvun alussa on jokin tekstiileihin liittyvä pikkutieto – Margaretan kunniaksi.

Aatelisrouvan ja porvarisvaimon puvut ovat selvästi erilaiset.

Rahvas saa käyttää nokkospalttinaa vain kaulahuiveihin ja päähineisiin. Sitä tuodaan Ruotsista ja Venäjältä.

Tavallisesta poikkeava pukeutuminen ei ole suotavaa, sillä se korostaa liian paljon ihmistä itseään.