Kustantaja: Tammi 2022
Historioitsija, kirjailija ja Hakoisten nykyinen
kartanonrouva Riikka-Maria Rosenberg suunnittelee Hakoisten kartanoon liittyvää romaanisarjaa.
Ensimmäinen osa Hakoisten Anna käsittelee vuonna 1724 syntynyttä ja 1762
kuollutta Anna Magdalena Lilliebrunnia, joka meni naimisiin Hakoisten kartanon
perijän Karl Gustaf Uggla kanssa vuonna 1758.
Annan lapsuus ja nuoruus Monikkalassa on turvallinen, vaikka
perhe ei olekaan kovin varakas. Hänellä on rakastavat vanhemmat, ihana isosisko Gustava ja pikkuveli Erik. Ajan
käytännöistä poiketen myös Anna ja Gustava saavat opetella lukemaan ja
kirjoittamaan sekä opiskella ranskan kieltä. Vuosien vieriessä alkaa kuitenkin
huolettaa: Annalla ei ole kosijoita. Onko hän ruma? Ovatko myötäjäiset liian
pienet? Entäpä Annaan kohdistuneet ilkeämieliset huhut, joiden takia käydään tuomarinkin
edessä?
Kaikki muut löytävät paikkansa maailmassa, mutta minä,
Anna Magdalena Lilliebrunn, elän isäni ja äitini silmien alla, vaikka jokainen
vuosi vähentää arvoani.
Anna on jo valmistautunut vanhanpiian ankeaan osaan, kun
hänet yllättäen naitetaankin naapurikartanoon adjutantti (myöhemmin kornetti) Karl
Gustaf Ugglalle, jonka pikkusisar on menossa naimisiin Annan veljen kanssa.
Kulissien takana käydyistä neuvotteluista Anna ei tiedä mitään, mutta
pikkuveljen paras ystävä Karl Gustaf on hänelle kyllä entuudestaan tuttu. Viitisen
vuotta Annaa nuorempi Karl Gustaf on seudulla tunnettu kiivaasta luonteestaan
ja lukuisista naisseikkailuistaan, mutta ”sydämeni Annaa” kohtaan hän on
yllättävän hellä ja pitkämielinen.
Tunnen lopulta suurta iloa, että minulla on mahdollisuus
muuttaa pois kotoa, ottaa aviomieheni taloudessa rooli, johon minunlaiseni
nainen on kasvatettu: yhdistämään sukuja, huolehtimaan kartanosta, sen
tarpeista, varmistamaan suvun jatkuvuus.
Karl Gustafin äiti ja sisar sen sijaan suhtautuvat Annaan
vihamielisesti ja halveksivasti. He pilkkaavat tämän ikää, ulkonäköä ja
mahoutta ja syyttävät teoista, joita Anna ei todellakaan ole tehnyt. Sisarensa
Gustavan tukemana Anna lopulta haastaa sukulaisnaiset kunnianloukkauksesta
käräjille, mutta asiaan ei koskaan tule varsinaista ratkaisua. Kun Annan appi
palaa kotiin oltuaan monta vuotta Porvoossa holhouksen alaisena, saapuu
kartanoon myös fyysisen väkivallan pelko.
En saisi sanoa tätä ääneen, mutta on kuin jokin paha,
itse perkele, olisi asettautunut tämän kartanon ylle, sellainen joka tekee sen
asukkaista epäkristillisen katalia.
Onneksi Karl Gustaf asettuu aina Annan puolelle, vaikka
joskus olisikin sisimmässään harmissaan vaimonsa harkitsemattomuudesta. Potran
pojan syntymä kohentaa Annan asemaa, eikä häntä juurikaan harmita anopin mielenosoituksellinen
jääminen pois lapsen kastejuhlasta. Avioliitto kukoistaa huolimatta siitä, että
Annalle paljastuu vähän väliä ikäviä asioita niin miehestään kuin miehensä
suvusta.
Hakoisten Anna -romaani kuvaa hyvin 1700-luvun säätyläisten
elämäntapaa, jota usein pidettiin yllä lainarahoilla. Aateluuteen kuuluivat
eksoottiset ruoat ja laadukkaat juomat, komeat vaatteet ja arvokkaat korut –
myös siivo ja kunniallinen käytös olisi kuulunut siihen, mutta Ugglan riitaisan
suvun kohdalla tämä ei toteutunut.
Teoksen alussa oleva henkilöluettelo on lukijalle suureksi
hyödyksi. Myös kirjailijan jälkisanoista saa hyödyllistä tietoa mm. aikakauden
poliittisesta tilanteesta, mikä liittää Annan tarinan suurempaan
kokonaisuuteen. Rosenberg valottaa myös sitä, mikä teoksessa perustuu todellisiin
faktoihin, mikä hänen omiin päätelmiinsä ja mikä täysin kirjailijan vapauteen.
Annan avioliiton kuvaaminen myönteisessä valossa tuo tarinaan hiven romantiikkaa ja lämpöä. Miten mahtaa
elämä Hakoisissa jatkua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti