Kustantaja: Nemo 2023
Alkuteos: Skynda att älska (2009)
Suomennos: Jaana Nikula
Ruotsalaisen Alex Schulmanin (s. 1976) teoksista monet ovat
selkeästi autofiktiivisiä. Suomeksi ovat ilmestyneet isovanhempien salattua
kolmiodraamaa käsittelevä teos Polta nämä kirjeet, äidin alkoholismista
puhuva Unohda minut ja hieman fiktiivisempi kolmen veljeksen
lapsuudenmuistoihin perustuva Eloonjääneet.
Isästä kertova Kiirehdi rakkain on Alex Schulmanin
esikoisromaani ja ilmestyi ruotsiksi jo vuonna 2009. Vanhaan aatelissukuun
kuuluva suomenruotsalainen Allan Schulman (1919–2003) muutti Ruotsiin vuonna
1953 ja teki siellä merkittävän uran radio- ja tv-tuottajana. Hänellä on
ensimmäisestä avioliitosta neljä lasta ja liitosta kolmisenkymmentä vuotta
nuoremman Lisette Schulmanin (1951–2015) kanssa kolme poikaa. Alexin syntyessä
isä oli jo 57-vuotias.
Kesät kuusivuotiaasta kahdeksantoista ikäiseksi ovat jääneet
Alexin mieleen, sillä ne vietettiin koko perheen voimin mökillä Värmlannissa.
Kaipa joskus satoikin, mutta enimmän aikaa mökki tuntui kylpevän auringossa.
Nuo päivät vaikuttavat jälkikäteen yhden ja saman onnellisen päivän ihanalta
toisinnolta. Käydään kalastamassa ja saunomassa. Uidaan ja pelataan.
Syödään rapuja.
Isä järjestää lapsille hauskutusta, esimerkiksi
juhannusaattoisin pelattavan Coca-Cola Cupin, jossa isä toimii maalivahtina ja
pojat saavat kukin ampua viisi laukausta. Jokaisesta osumasta saa palkinnoksi
kokistölkin. Isä on olevinaan katkera osumista, mutta merkitsee tulokset
tarkkaan ylös muistikirjaansa. Viimeinen kisa käydään vähän ennen isän kuolemaa
sisätiloissa kotona.
Sekä isä että pojat yrittävät kaiken aikaa herättää äidin
huomiota ja kertoa saavutuksistaan, mutta saavat sanaristikkoon syventyneeltä
äidiltä usein vastaukseksi vain hajamielisen ”hienoa” tai ”ihanaa”. Alexia isän
ja äidin välit hieman askarruttavat, koska äiti ei sano isälle koskaan
rakastavansa tätä eikä suutelekaan, vaan korkeintaan tokaisee ”pusu”. Huumoria
ei perheestä kuitenkaan puutu.
Vaikka Alex haluaakin korostaa isänsä kykyä rakastaa, ei hän
voi jättää huomiotta tämän tapaa raivostua aivan suunnattomasti jostakin
vastoinkäymisestä ja käyttäytyä jopa väkivaltaisesti. Puuska menee yleensä
nopeasti ohi ja isä on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lapset häpeävät julkisia
raivokohtauksia, vaikka jossain vaiheessa päättävätkin asettua vanhenevan isänsä
rinnalle
Isälle on kova paikka jäädä eläkkeelle 65-vuotiaana. Tässä
vaiheessa seitsemänvuotias Alex ottaa vastuulleen isän suojelun ja tukemisen. Hän
ei esimerkiksi paljasta joutuneensa koulussa kiusatuksi isän iäkkyyden vuoksi,
koska ei halua tuottaa pahaa mieltä. Aikuiseksi varttuneen ja kiireisen Alexin on vaikea torjua yksinäisyydestä kärsivän isänsä tiheästi toistuvia
kontaktiyrityksiä.
Isän kuolema vaikuttaa voimakkaasti etenkin Alexiin. Hän ei
missään nimessä halua romahtaa, vaan keskittyy hautajaisissakin ajattelemaan
muita asioita. Silloinkin, kun pieni Linda laulaa Tove Janssonin sanoittaman Syyslaulun,
josta isä kerran sanoi Alexille: Meidän on kiirehdittävä rakastamaan
toisiamme, sillä meidänkään päivämme hetket eivät ole pitkät.
Vuosien mittaan Alex onnistuu yhä paremmin olemaan
ajattelematta isää. Hän ymmärtää, että jotain on vialla siinä vaiheessa, kun ei
edes pysty astumaan isän huoneen kynnyksen yli joutumatta paniikkiin. Vasta viisi vuotta isän kuoleman jälkeen hän
antaa periksi surulleen, kun saa tietää olevansa itse tulossa isäksi.
Ja kun ajattelin itseäni isänä, koko julkisivu romahti.
Isä oli jälleen lähellä. Ikävöin isää niin että sydäntä kouristi. Menin
lukkojen taakse vessaan, istuin alas ja itkin ensimmäistä kertaa hänen
kuolemansa jälkeen. Itkin tuntien ajan, siinä tulivat kerralla viiden vuoden
kyyneleet.
Alex Schulman osaa rakentaa teoksiinsa lukemaan
houkuttelevan kaaren. Kiirehdi rakkain -teoksessa vierailu mökillä
nostaa kertojan mieleen muiston toisensa perään ja jokaisesta muistosta
puolestaan purkautuu kokonainen tarina. Schulman on omimmillaan kuvatessaan
maailmaa lapsen näkökulmasta; nähden mutta ei aina ymmärtäen. Päällimmäiseksi
mieleen jää lämpö ja hellyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti