Kustantaja: Tammi 2024
Alkuteos: Bara ett litet mord (2020)
Suomennos: Nina Mäki-Kihniä
Lähemmä kuusikymppinen Siri Ehrensvärd on ollut vuosikausia Tukholman
Kungliga Dramatiska Teartenin tähtinäyttelijä, mutta matkustaa nyt katkerana ja surullisena Säbyholmiin veljenpoikansa Antonin luo. Sirin suuri
rakkaus kolmenkymmenenviiden vuoden ajalta, teatterinjohtaja Egil Borg, on löytänyt
nuoremman naisen ja tulossa isäksi. Siri saa potkut sekä suhteesta että
teatterista.
Antonin kohdalla Sirillä on huono omatunto, sillä hän lupasi
aikoinaan veljelleen pitää tämän pojasta huolta. Mummi kuitenkin oli se, joka otti vastuun
Antonista, kun kuusivuotiaan pojan vanhemmat mystisesti katosivat jäljettömiin.
Nyt Anton on 25-vuotias ja saamassa elämäänsä järjestykseen sekavan nuoruuden
jälkeen. Jollakin konstilla hänestä on tullut Säbyholmissa sijaitsevan pienen
punaisen tuvan ja kolmen kasvihuoneen omistaja.
Siri ja Anton ovat hädin tuskin ennättäneet asettua
aloilleen, kun lähipellolta nilkuttaa paniikissa nainen kirkuen, että kotka on yrittänyt
napata miehen. Niityltä löytyy kuin löytyykin sulkien, höyhenten ja veren
ympäröimänä miehen ruumis, joka tunnistetaan metsästyksenvalvoja Petter
Stridhiksi, mutta tuskinpa häntä lintu on tylpällä esineellä päähän kalauttanut.
Paikallispoliisi Olle Magnusson on ihmeissään, sillä spektaakkelimaiset
kuolemat ovat kylässä jotain ennenkuulumatonta. Tukholman poliisi on
pahasti ylikuormittunut lukuisien ampumavälikohtauksien takia eikä muutenkaan
pidä kuolemaa maalaiskylässä kovin kiinnostavana. Olle saa hoitaa
paikkakunnalla kuulustelut ja huomaa niissä epäilyttäviä piirteitä.
Myös Siri pohdiskelee Stridhin kuolemaa ja muita kylällä
tapahtuneita outoja asioita. Thorestan linnassa tarjoiltavan iltapäiväteen
aikana ikkunasta heitetään tiiliskivi, jonka mukana on viesti: Elävä koira
on parempi kuin kuollut leijona. Sitten linnan yleismiehen Rättäri-Larsin
metsästysterrieri kuolee myrkkyyn. Liittyvätkö tapaukset jotenkin toisiinsa?
Onko takana jotain metsästykseen liittyvää?
Epäilyttäviä henkilöitä löytyy kyllä. Esimerkiksi Ålbrunnan
Nissen tiedetään harjoittavan salametsästystä, vaikka todisteita siitä ei ole koskaan
löytynytkään. Kiihkeä eläinoikeusaktivisti Samuel Skogsberg puolestaan on sitä
mieltä, että eläimetkin ovat ihmisiä! Entäpä Thorestan omistajat Carl-Henric ja
Viveca Lagercrantz, jotka suunnittelevat tilalle metsästysturismia ja vihaavat
riistakantaa verottavia kotkia, jotka ovat suojeltua kruununriistaa?
Käytännöllinen Siri pistää tuulemaan myös kasvihuoneella, missä siivous ja kukkien istuttaminen onnistuvat odotettua paremmin. Pubi-illan aikana keksitään taimitarhalle nimikin: Säbyholmin viherpeukalot. Henkilökohtaiset asiat tosin häiritsevät sekä Siriä että Antonia. Egil alkaa anoa Siriä takaisin suhteeseen lupaillen kaikenlaista hyvää ja Antonia lähestyvät vanhat tuttavat houkuttelevine ehdotuksineen.
Vielä kylää kuohuttavat traagiset tapahtumat, ennen kuin
kaikki alkaa selkiintyä tietojen yhdistelyn, onnekkaiden sattumusten, salaa
kuultujen keskusteluiden ja koiranpaskan avulla. Ihmisten väliset suhteet
osoittautuvat toisenlaisiksi kuin julkisuudessa on esitetty ja kaikilla tuntuu
olevan salaisuuksia.
Pikku murha vain kuuluu cozy crime -dekkareihin. Maalaiskylä
on idyllinen peltoineen, järvineen ja linnoineen, mutta sisältää kähmintää ja likaista
peliä, jotka lopulta johtavat rikoksiin. Tapaukset eivät ole hirvittävän
raakoja, joten lukijan mielenrauha ei niistä juuri järky. Ote on hieman
ironinen, mutta kyllä kirjailija ihan tosissaan puhuu eläinten oikeuksiin
puuttumisesta ja luonnon alistamisesta kaupallisiin tarkoituksiin.
Pikku murha vain on ensimmäinen osa televisiojuontaja,
toimittaja ja kirjailija Carin Hjulströmin (s. 1963) Taimitarhamurhat-sarjassa.
Toinen, itsenäinen osa Vain pisara verta ilmestyy lokakuussa 2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti