9.2.2015

DIDIERLAURENT, JEAN-PAUL: Lukija aamujunassa

Kustantaja: Tammi 2014
Alkuteos: Le Liseur du 6h27
Suomennos: Kira Poutanen

Guylain Vignolles on koko ikänsä kärsinyt nimestään. Monet nimittäin vääntävät sen nokkelasti muotoon Vilain Guignol, mikä suomeksi tarkoittaa Kamalaa Pelleä. Niinpä Guylain muuttaa itsensä näkymättömäksi.

Hän oli opetellut olemaan olematta liian komea tai ruma, liian lihava tai laiha. Hän oli vain hämärä olento näkökentän laidassa. Hän sulautui maisemaan kunnes muuttui tuntemattomaksi jopa itselleen.

Miksi Guylain sitten alkaa lukea aamujunassa ääneen työmatkalaisille? Hän haluaa pelastaa kirjoitettua sanaa unohdukselta! Hän on töissä kierrätyslaitoksessa, jossa hirviömäinen kone murskaa myymättä jääneet kirjat massaksi ja edelleen uusien teosten materiaaliksi. Aina jää muutama sivu ehjänä koneen uumeniin ja ne Guylain päivän lopuksi kerää ja kuivattaa ja lukee seuraavana aamuna junassa. Kimara saattaa koostua esimerkiksi keittokirjaotteesta, pätkästä kirjallisuuspalkinnon voittajaa, salapoliisiromaanin ja historianteoksen katkelmasta. Kanssamatkustajat nauttivat.

Kun lähijuna pysähtyi asemalle ja ihmiset astuivat ulos vaunusta, joku ulkopuolinen olisi helposti huomannut, miten erilaisilta Guylainin kuulijat muihin matkustajiin verrattuna vaikuttivat. Heidän kasvoillaan ei näkynyt tyhjää maskia, jota kaikki muut matkustajat kantoivat kasvoillaan. He kaikki näyttivät tyytyväisiltä sylivauvoilta.

Eräänä päivänä Guylain löytää muistitikun, jonka sisältämä tarina muuttaa hänen elämäänsä ratkaisevasti. Samalla Lukija aamujunassa -teoskin muuttuu realistisesta romanttiseksi. Odottaako jossain sankaritar valkealla ratsulla saapuvaa ritariaan?

Ranskalaisissa teoksissa on omanlaistaan viehätystä. Lukija aamujunassa on pienimuotoinen lempeä satu, jossa särmää antavat arkipäiväiset henkilöhahmot. Näiden määrä on lukijan kannalta ilahduttavan pieni ja helposti omaksuttava. Tarkimmin seurataan vain päähenkilö Guylainia, jonka melankolisuus vähitellen väistyy hiljaisen huumorintajun tieltä. Lisäksi kuvataan paria Guylainin varsin omalaatuista ystävää ja muutamaa ällöttävää työtoveria. Monia pieniä yksityiskohtia ja niiden merkityksiä voi jäädä miettimään ja tarinoita täydentää mielensä mukaan, sillä kaikkea ei kerrota loppuun saakka. Hymy jää huulille tämän kirjan jälkeen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti