Kustantaja:
Gummerus 2016
Alkuteos:
Een dwaze maagd
Suomennos: Sanna van Leeuwen
Saksanjuutalainen Ida Simons (1911-1960) joutui monen muun tavoin
kärsimään syntyperästään. Ensimmäisen maailmansodan aikana perhe karkotettiin Belgiasta Alankomaihin ja toisen maailmansodan aikana kuljetettiin keskitysleiriltä toiselle. Pianonsoittoa opiskellut Simons piti leireillä konsertteja, mikä saattoi pelastaa hänen henkensä, mutta ei terveyttä. Sodanjälkeinen ura konserttipianistina osoittautui liian raskaaksi, minkä jälkeen Simons ryhtyi kirjailijaksi. Romaani Tyhmä neitsyt ilmestyi vuonna
1959 ja sai silloin runsaasti kiitosta, mutta unohtui Simonsin varhaisen
kuoleman jälkeen. Teos ilmestyi uudestaan vuonna 2014 ja sai valtavasti huomiota. Tyhmä neitsyt todettiin nyt ajattomaksi ja nerokkaaksi tunteellisuuden ja haihattelemattomuuden
yhdistelmäksi.
Kirjan minäkertoja on 12-vuotias Gittel, joka varmaan on
saanut piirteitä kirjailijasta itsestään. Gittelkin elää 1920- ja 1930-lukujen
taitteessa Alankomaissa ja opiskelee pianonsoittoa. Isän toistuvat
epäonnistumiset liiketoimissa saavat aika ajoin äidin muuttamaan tyttärensä
kanssa Belgian Antwerpeniin oman äitinsä luo. Siellä sitten viivytään, kunnes
ollaan kyllästyneitä puolin ja toisin. Juutalainen yhteisö on meluisa ja
värikäs; kilpailua arvoasemasta, juoruja, juonitteluja, skandaaleja,
vihanpitoa. Gittel kuitenkin on onnessaan – hienon perheen kolmekymppinen tytär
Lucie ottaa hänet siipiensä suojaan ja tarjoaa vauraassa kulttuurikodissaan
mahdollisuuden soittaa flyygeliä mielin määrin. Ihan yhtä mukavaa ei ole, kun
Lucie haluaa kävelyretkille aina oppaaksi isänsä konttorissa työskentelevän
Gabrielin. Lukija kyllä aavistelee asioiden oikeaa laitaa, vaikka kokematon
Gittel ei osaakaan merkkejä lukea.
Simon kuvaa ihmisten omalaatuisia tapoja ja
luonteenpiirteitä hyväntahtoisen ironisesti. Nuoren viattoman tytön hämmennys
aikuisten harrastamien hämärien viittausten ja vitsien kuulijana on kuvattu
oivaltavasti. Kirjan mittaan Gittel varttuu ja tajuaa, millaista peliä hänen
kustannuksellaan on pelattu, joten kirjaa sävyttää huumorin ohella myös pettymys.
Kirjan nimi viittaa Raamatun kertomukseen viisaista ja tyhmistä neitsyeistä,
jota Gittelille tulkitaan näin:
”Kuolema kuuluu
elämään”, hän sanoi. ”Se on ehkä jopa elämän paras osa, eikä iloa ole olemassa
ilman kärsimystä. Ne ovat erottamattomat kuin aurinko ja varjo.” Olin joutunut
kokemaan suuren surun liian nuorena ja halunnut paeta sitä musiikkiin, ja ellen
pitäisi varaani, en enää myöhemmin pystyisi ottamaa tuskaa ja riemua urheasti
vastaan vaan jäisin tyhjin käsin niin kuin tyhmät neitsyet, jotka käyttivät
öljynsä loppuun.
Tyhmä neitsyt on
kasvukertomus, mutta myös mielenkiintoinen kurkistus juutalaiseen kulttuuriin
ja tapoihin. Esimerkiksi kulkureita kuului aina ruokkia ja majoittaa, vaikka kolkuttaja
olisi ollut kuinka hyvinvoiva tahansa. Elämä varakkaissa kauppiasperheissä oli
maailmansotien välissä huoletonta ja turvallista, ja sen tunnelman on kauheudet
läpikäynyt Ida Simons halunnut tallentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti