ATKINSON, KATE: Hävityksen jumala

Kustantaja: Kustantamo S&S 2016

Alkuteos: A God in Ruins

Suomennos: Kaisa Kattelus

Englantilaiselta Kate Atkinsonilta vuonna 2014 suomennettu romaani Elämä elämältä kertoi UrsulaToddista ja siitä, miten monella tavalla hänen elämänsä olisi voinut edetä – kohtalon oikuista ja omista valinnoista riippuen. Hävityksen jumalassa kohteena on Ursulan pikkuveli Teddy, joten samoja henkilöitä esiintyy kummassakin teoksessa (ja Ursulan elämä saa vielä yhden uuden version). Romaanit ovat kuitenkin itsenäisiä kokonaisuuksia, joten ne voi aivan hyvin lukea erillään toisistaan. Sekä Elämä elämältä että Hävityksen jumala on palkittu Costa Novel -palkinnolla.

Hävityksen jumala on tulvillaan henkilöitä ja tapahtumia. Tarina hyppii ajassa edestakaisin, mutta onneksi luvut on merkitty selkeästi. Välillä ollaan Teddyn menneisyydessä ja välillä nykyisyydessä ja lisäksi viittaillaan lyhyin maininnoin tulevaan, joskin tarkempaa selitystä voi joutua odottamaan. Näin tietenkin jännitys säilyy. Kirjan lopussa on suuri yllätys, johon mikään ei ole valmistellut (vaikka pitäisi ehkä tuntea Atkinson jo paremmin).

Teddy on perheen hellitty kuopus ja äidin kultapoika, mutta aikuisena melkoinen nahjus. Hänelle tarjotaan monenlaisia ammatteja kokeiltavaksi, mutta lopulta hän tyytyy kirjoittamaan luonnonkuvauksia pieneen kausijulkaisuun. Avioliittoon Teddy ajautuu naapurintytön kanssa, koska ympäristö niin odottaa. Tarmokas Nancy-vaimo pyörittää perhettä kuolemaansa saakka ja sen jälkeen elämää ohjailee kärttyisä tytär Viola. Teddyn elämän kohokohdaksi osoittautuu toinen maailmansota, jossa hän saa mainetta pommikoneen onnekkaana lentäjänä. Teddyn elämässä on kerrankin tarkoitus ja järjestys, hän on kiinteän porukan kunnioitettu jäsen. Hän tietää pommittavansa lapsia ja äitejä, tehtaiden työläisiä ja vanhuksia, mutta onko vaihtoehtoa? Tulevaisuutta hän ei oikeastaan osaa edes kuvitella.

Sodan jälkeen – sillä Teddyllä oli kuin olikin sodanjälkeinen elämä – hän päätti yrittää olla aina ystävällinen. Sen parempaan hän ei pystyisi. Ja ehkä juuri se oli rakkautta.

Teddyn lisäksi kirjan päähahmoja ovat Nancy-vaimo ja tytär Viola sekä Violan onnettomat lapset Bertie (Moon) ja Sunny (Sun).  Viola on kirjan herkullisin hahmo: alati vihainen ja katkera, täysin itsekeskeinen, täysin vastuuntunnoton, aina tyydyttämätön ja ahne. Äitinä hän on surkea ja tyttärenä vielä surkeampi, mutta lopulta elämä pysäyttää hänetkin. Atkinson on taiturimainen yksityiskohtien kuvaaja ja ihmisluonteen mysteerien luotaaja, joka onnistuu keventämään vakaviakin aiheita hienovaraisella huumorilla.

Atkinson on perehtynyt tarkkaan toisen maailmansodan aikaiseen ilmasotaan. Hän kertoo asiantuntevasti konetyypeistä ja moottoreista, aseista ja pommituksista, lentämisestä ukkosmyrskyssä ja torjuntatulessa, pakkolaskuista ja ihmeellisistä pelastumisista. Kirja on kunnianosoitus urheille nuorille lentäjille, jotka tekivät moraalisen velvollisuutensa taistellessaan isänmaansa puolesta. Samalla he kuitenkin olivat ”hävityksen jumalia” ihmisen suurimmassa syntiinlankeemuksessa eli sodassa. Atkinsonin romaani on viihdyttävä, mutta pakottaa myös mietiskelemään.