Kustantaja: Otava 2017
Katja Kallion (s. 1968) kuudes
romaani Yön kantaja perustuu
tositapahtumiin. Amanda Fredrika Aaltonen (1864-1918) oli omana aikanaan liian
itsenäinen ja kapinoiva eikä sopeutunut perinteiseen naisen rooliin. Siksipä
hänet suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle.
Amanda on jo lapsena ongelmallinen:
joissakin asioissa yliherkkä ja yleensä ainakin levoton, vaativa ja uhmakas. Aikuisikään
päästyään hän haluaa seikkailla, kokea jotain jännittävää ja erilaista. Hän
pitää itseään muita älykkäämpänä eikä kestä määräilyä ollenkaan, mistä seuraa
toistuva töistä erottaminen. Amanda elää irtolaisena ja prostituoituna ja
joutuu ajoittain Hämeenlinnan naisvankilaan. Rettelöi ja saa silmittömiä
kiukunpuuskia. Ja lisää rangaistuksia.
Laiska
hän ei ollut, vaikka häntä siitä aina syytettiin. Kun hän halusi jotakin, hän
ei laskenut vaivojaan eikä koskaan väsynyt. Nöyryyttä kyllä puuttui eikä hän
ollut työpaikoista kiitollinen kuten maalta virtaavat tytöt. Elanto ei ollut
asia jota hän etupäässä ajatteli, vaikka olisi kai pitänyt olla. Häntä ajoi
eteenpäin tunne, joka muistutti pelkoa mutta myös palavaa halua. Oli kuin hän
olisi koko ajan ollut täpärällä myöhästyä, vaikka hän ei tiennyt mistä.
Vuonna 1890 Amanda onnistuu ujuttautumaan
ranskalaisen kuumailmapallolentäjän Duplessisin seuralaiseksi ja saa lentää!
Hampuriin! Lontooseen! Pariisiin! Pitkään ei kuitenkaan onni jatku. Paluu
kotiin, Turun lääninsairaalaan tutkittavaksi ja passitus Seilin saaren
hospitaaliin. Amandalle uskotellaan hoidon kestävän vain kesän yli, mutta
syksyllä hirvittävä totuus paljastuu: parantumattomasti mielisairaaksi
luokiteltuna hän tulee viettämään saarella koko loppuelämänsä.
Unet
laukkasivat villeinä koko yön ja jättivät joka askeleella peräänsä painavan
rautajäljen kuin hevosenkengän. Aamulla kun hän koetti avata silmänsä, luomilla
painoivat hevosenkengät. Suu oli teljetty hevosenkengällä, joka hiuksessa
roikkui hevosenkenkä. Hauraan lasipään kuljettamiseen harjaantunut niska oli
sortua tällaisen taakan alla.
Tästä ei ole helppo toipua, mutta
ajan myötä sekin onnistuu. Amanda pystyy suurimman osan aikaa esittämään
kuuliaista ja nöyrää ja kohoaa ”vapaakävelijäksi”, luotetuksi potilaaksi, joka
pääsee liikkumaan ja työskentelemään laitoksen ulkopuolella. Hän saa ystäviä,
joihin hellyydenkipeyttään ja turvattomuuttaan takertuu ehkä liiankin tiukasti.
On lyhyt, hiljaisen kaunis rakkaustarina. Viimein lohduksi löytyvät kirjat.
Olot Seilin saarella olivat karut. Naisia
määrättiin saarelle monista erilaisista syistä eivätkä kaikki olleet potilaiksi
luokiteltavia ollenkaan. Ammattitaitoista henkilökuntaa ei eristyneelle saarelle
ja sen melko alkeellisiin oloihin ollut helppo saada. Kuri oli kovaa ja lisäksi
jotkut hoitajat saattoivat vallantunnossaan sortua pikkumaiseen kiusaamiseen.
Naisten yksilöllisyys murrettiin, vaikka Amanda yritti kyllä ainakin jonkin
aikaa pitää yllä naisellisuuttaan kauniisti pukeutumalla ja koristautumalla.
Kaikki tämä kerrotaan Amandan ajatusten kautta, joten mukana on melkoista myrskyä
ja myllerrystä. Kieli mukailee tilanteita ja tunnelmia oivaltavasti ja
värikkäästi. Mielenkiintoinen ja koskettava kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti