Kustantaja: Minerva 2021
Alkuteos: Mordet på en havfrue
Suomennos: Katarina Luoma
Tanskalaiset dekkaristit ovat yhdistäneet voimansa! Anna
Ekberg on pseudonyymi, jonka takana ovat kirjailijat Anders Rønnow Klarlund ja
Jacob Weinreich. Heiltä on suomennettu aiemmin dekkarit Salattu nainen,
Uskottu nainen ja Kadotettu nainen. Thomas Rydahl puolestaan on
julkaissut dekkaritrilogian Erakko, Paossa ja Myrskyn silmä,
jonka aloitusosa voitti Tanskan parhaan rikosromaanin palkinnon ja
Lasiavain-palkinnon vuoden parhaasta pohjoismaisesta dekkarista.
Merenneidon kuolema -dekkari sijoittuu Kööpenhaminaan
vuonna 1834 ja sen päähenkilö on nuori Hans Christian Andersen, joka on vasta
aloittelemassa kirjailijanuraansa. Sponsoreidensa pettymykseksi ei kylläkään
kovin menestyksekkäästi.
Isonenäisenä, pitkänä ja laihana Andersen muistuttaa lähinnä
haikaraa. Hänellä ei ole ollut menestystä naismaailmassa, mutta ei ehkä
haluakaan. Hän vierailee kyllä kauniin Anna-nimisen prostituoidun luona, mutta
vain leikatakseen värillisestä paperista siluettikuvia. Annan Molly-siskon mielestä tämä on luonnotonta ja
epäilyttävää.
Sitten Anna löytyy kuolleena kanavan saastaisesta vedestä. Hän
muistuttaa merenneitoa, kun köydet, vesikasvit ja repeytyneet vaatteet ovat kietoutuneet alaruumiin ja
jalkojen ympärille ja aukinaisissa hiuksissa kimmeltävät näkinkengät. Molly syyttää
Andersenia murhasta ja poliisit ovat taipuvaisia uskomaan häntä. Miehelle
suodaan kuitenkin kolme päivää aikaa todistaa syyttömyytensä ja etsiä sitovat
todisteet siitä, että murhaaja on joku toinen.
Lukija tietää jo tässä vaiheessa enemmän kuin kirjan
henkilöt, mutta on hänkin monista asioista tietämätön. Kuka on madame Krieger?
Mikä syy madamella olisi murhata ja viillellä brutaalisti nuori nainen?
Andersen on todella kiperässä paikassa, vaikka onnistuu lopulta vakuuttamaan
Mollyn ja saamaan tämän apurikseen. Lähtökohtana heillä on vartijan taposta
mestattavaksi tuomitun rankkurin toistelema värssy:
Voi minua kuninkaan virtsan uskollista palvelijaa. /
Joudunko kirveen alle tekosesta, johon minulla ei ollut osaa? / Yksi neiti
tynnyrissä, toinen paljussa. / Totta on, piilee piru yksityiskohdissa. / Kun
punainen muuttuu valkoiseksi tunnelissa / olemme hävinneet Schneiderille
ikuisessa kaksintaistelussa.
Kirjassa liikutaan Kööpenhaminan köyhillä, rähjäisillä ja
saastaisilla alueilla, mutta myös kuninkaan hovissa. Onko kylmäverisellä ja
samalla epätoivoisella murhaajalla yhteyksiä kuninkaallisiin? Siksikö Andersen
ei saa koskaan kertoa totuutta tapahtuneesta? Tai kertoohan hän, mutta satujen
muodossa. Pieni merenneito. Pieni tulitikkutyttö.
Tunnelmaltaan Merenneidon kuolema muistuttaa
ruotsalaisen Niklas Natt och Dagin 1700-luvun loppuvuosien Tukholmaan
sijoittuvaa dekkarisarjaa. Tummanpuhuvaa ja armotonta. Köyhien rimpuilua
valtaapitävien armoilla. Satunnaisia inhimillisyyden pilkahduksia. Juoni on
taiten rakennettu, vaikka onkin karmaiseva. Kirjailijoiden yhteistyö on
tuottanut hyvän tuloksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti