Kustantaja: Otava 2022
Alkuteos: The Lamplighters
Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Maiden Rock on Viktorian aikainen kasuunimajakka, jonka
viisikymmentä metriä korkea graniittirakennelma nousee suoraan merestä
viidentoista meripeninkulman päässä Cornwallin rannikosta. Majakalla
työskentelevillä miehillä on myrskyisän meren keskellä useimmiten mahdollisuus
liikkua vain majakan sisätiloissa, joten parin kuukauden päivystysjakson aikana
vaaditaan hyvää yhteishenkeä.
Vaatii tietynlaista luonnetta kestää elämää jumissa.
Yksinäisyyttä. Eristäytyneisyyttä. Yksitoikkoisuutta. Peninkulmakaupalla
pelkkää merta, merta ja merta. Ei ystäviä. Ei naisia. Ainoastaan kaksi muuta
miestä päivä toisensa perään, eikä heistä pääse eroon; se on niin karua että
voi tehdä hulluksi.
Joulukuussa 1972 yhteysveneen saapuessa majakalle ovi on
lukossa, sisällä sängyt pedattuina ja kaiteet kiillotettuina, mutta miehiä ei
missään. Poissa on Maidenilla parikymmentä vuotta työskennellyt, kunnioitettu
majakkamestari Arthur Black. Poissa on kolmekymppinen Bill Walker, joka jatkaa
sukunsa perinteitä majakanvartijana ja on työskennellyt Maidenissa pari vuotta.
Poissa on nuori majankanvartijaoppilas Vince Bourne.
Jolla ja miesten päällysvaatteet ovat paikallaan, joten kukaan
tuskin on lähtenyt esimerkiksi kalastamaan. Pari mystistä piirrettä majakalla on:
keittiössä pöytä on katettu vain kahdelle, majakan molemmat kellot ovat
pysähtyneet täsmälleen samaan aikaan eli varttia vaille yhdeksään ja lokikirjaan
merkityt säätiedot kertovat hirmumyrskystä, vaikka mantereella ei sellaista ole
havaittu. Olisiko hyökyaalto pyyhkäissyt kaikki miehet mukanaan?
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin seikkailukertomuksilla
maineeseen noussut kirjailija Dan Sharp ryhtyy tutkimaan Maiden Rockin tapausta,
joka yhä on avoin, sillä majakalla kadonneita miehiä ei ole missään vaiheessa julistettu
kuolleiksi. Sharp haastattelee Arthur Blackin leskeä Heleniä ja Bill Walkerin
leskeä Jennyä sekä Vince Bournen tyttöystävää Michelleä. Naisia pelottaa puhua,
sillä miesten työnantaja maksaa heille vuosittaista korvausta vain, jos he vaikenevat.
Kaikkien henkilöiden kohdalla alkaa paljastua salaisuuksia,
joista jotkut viattomampia ja jotkut synkempiä. Tarinat kietoutuvat toisiinsa
ja niihin tulee puolia, joissa sekoittuvat surut, pettymykset, pelot ja väärät
tulkinnat. Paljastuiko jokin näistä salaisuuksista jouluna 1972? Sysäsikö
paljastuminen liikkeelle kauhistuttavan ketjureaktion?
Sujuvasti kirjoitettu ja mukaansa tempaava Majakanvartijat-teos on dekkari, koska siihen todennäköisesti
sisältyy rikos. Se on kauhukertomus kuvatessaan salaperäisesti ilmaantuvaa
Hopeamiestä ja jättikokoista vitivalkoista varista, jotka kenties ovat yksi ja
sama olento ja joka ehkä on vienyt miehet mukanaan. Se on myös hieno kuvaus
kesyttömästä merestä, sen petollisuudesta, voimasta ja kauneudesta.
Aallokko nousi, aallonharjat murtuivat, pärskeitä lensi
hillittömässä meressä. Salamaniskut repivät vellovaa pimeyttä, pikimustaa
merta, sysimustaa taivasta, valtameri tyrskysi ja kuohusi. Hänen torninsa
tärähteli hyökkäyksen kourissa pärskeiden sinkoillessa koko sen mitalta,
kasuunista valokojuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti