WINN, ALICE: In memoriam

Kustantaja: WSOY 2023

Alkuteos: In Memoriam (2023)

Suomennos: Seppo Raudaskoski

In memoriam -teoksen tapahtumat alkavat kesällä 1914 Preshutianin sisäoppilaitoksesta. Perusbrittiläiseen tapaan tässäkin kuvitteellisessa yksityiskoulussa kuri on ankaraa ja miehisyyttä suosivaa. Hyvät urheilijat ovat eliittiä ja ylempien luokkien oppilaat kohdistavat pienempiin ihan rutiininomaisesti niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa. Seksisuhteet poikien kesken ovat yleisiä ja sallittujakin – kunhan ei jää kiinni.

Kirjan keskeisimmät hahmot ovat viimeistä kouluvuottaan käyvät Sidney Ellwood ja Henry (Heinrich) Gaunt. He ovat parhaat ystävykset ja rakastaneet toisiaan salaa kolmetoistavuotiaista asti. He eivät kerro toisilleen tunteistaan, koska olettavat niiden jäävän vaille vastakaikua, ja koskettavat toisiaan vain kiusoittelun varjolla.

Seitsemäntoistavuotias Sidney Ellwood on rikas ja kaunis juutalaistaustainen hurmuri. Hän harrastaa runoutta, löytää sopivan säkeen siteerattavaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen ja kirjoittaa julkaisukelpoisia runoja itsekin. Hän liihottelee ihmissuhteesta toiseen, itsekeskeisenä, ajattelemattomana ja hyväntuulisena.

Henry Gaunt on jo kahdeksanatoistavuotiaana kookas ja kovanyrkkinen, vaikka onkin luonteeltaan lähinnä sisäänpäinkääntynyt pohdiskelija. Koulun pojista ainoastaan hän vastustaa sotaa, koska historiaan perehtyneenä tietää, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Jotkut kuitenkin epäilevät, että syynä on hänen preussilainen taustansa.

Elokuun 4. päivänä 1914 Englanti julistaa sodan Belgiaan hyökänneelle Saksalle ja jo 17. lokakuuta 1914 Preshutianin tiedotuslehdessä on luettelo koulun oppilaista, jotka ovat kaatuneet taistelussa, kuolleet haavoihinsa tai haavoittuneet. Muistokirjoituksissa ylistetään heidän urheuttaan ja isänmaallisuuttaan. Sotainnostus nousee poikien keskuudessa ja lähimetsikössä käydään taisteluita.

Gauntin äiti vaatii poikaansa värväytymään pikaisesti ja häivyttämään näin perheeseen kohdistuvat epäluulot. Ei ole väliä sillä, että poika on vielä alaikäinen – sota tuskin kuitenkaan kestää niin pitkään, että hän ehtisi harjoitusleiriltä tositaisteluihin. Kun Gauntille kaupungilla ojennetaan valkoinen höyhen, on nöyryytys niin suuri, että Gaunt värväytyy loppuvuodesta 1914

Heinäkuussa 1915 Ellwood keplottelee itsensä Gauntin luo, mutta rintamalla vietettyjen kuukausien aikana tämä on muuttunut. Yksityiskoulutaustansa ansiosta hänestä on tehty kapteeni, mikä parikymppiselle on ihan liikaa. Gaunt juo liian paljon viskiä ja nukkuu liian vähän. Painajaiset riivaavat. Ellwood haluaa antaa ystävälleen muuta ajateltavaa ja vie suhteen fyysiselle tasolle. Vieläkään kumpikaan ei uskalla puhua rakkaudesta ääneen.

Gauntista tuntui, että jos hän vain pystyisi vangitsemaan yhden Ellwoodin kanssa viettämänsä siunatun hetken – kenties hänen suunsa maun, tai hänen ilmeensä silloin, kun hänelle teki vuoteessa jotakin mikä miellytti – niin siitä voisi pitää juoksuhaudoissa kiinni ja tuntea, että jokin osa hänestä itsestään oli yhä elossa.

Sodan hulluus tulee selväksi. Brittijoukkojen ylin sodanjohto ei tunnu olevan ollenkaan ajan tasalla, vaan huolehtii enemmän univormujen nappien kiillosta kuin perehtymisestä uusiin sotastrategioihin. Miestappiot ovat suunnattomat ja elämänsä alussa olevat nuoret miehet näkevät ystäviensä kuolevan kauheilla tavoilla. Sommen suurhyökkäyksessä jopa saksalaiset ovat järkyttyneitä näkemästään.

Juoksuhaudasta oli noussut uusi aallollinen miehiä, ja aseet niittivät heitä kuin viikate heinikkoa. Se oli ihan hullua. Sen mittakaava meni yli Ernstin ymmärryksen. Hänen mieleensä nousi se, kuinka hänen äitinsä oli pyyhkinyt likaisia ikkunakarmeja etusormellaan. Pyyhkäisy. Sata miestä sai osuman. Pyyhkäisy. Sata miestä sai osuman. He vain tulivat tulemistaan. He eivät olleet edenneet kolmeakaan metriä mutta kahlasivat jo ruumiissa.

Sen paremmin Gaunt kuin Ellwoodkaan ei selviä sodasta särkymättä fyysisesti ja henkisesti. Toipuminen vie aikansa, mutta suurin ongelma heille on lopulta se, miten ja missä jatkaa elämäänsä. Onko paikkaa, jossa he voisivat elää yhdessä pelkäämättä tuomiota? Kotimaassa heitä ympäröi vaikenemisen muuri, vaikka sukulaiset ja ystävät yrittävätkin esittää ymmärtäväistä.

Vaikka In memoriam -teoksessa pääosassa ovatkin miehet, ei kirjailija ole unohtanut naisiakaan. Suuri osa nuorista miehistä ei enää palaa taistelukentiltä ja moni saman sukupolven naisista joutuu elämään ilman aviopuolisoa ja lapsia. Gauntin sisko Maud on esimerkki siitä, miten naiset siinä tilanteessa itsenäistyvät ja luovat uraa. Ja odottelevat äänioikeutta.

In memoriam -teosta voi luonnehtia monella tavalla. Halki tapahtumien kulkee haikeana kuvaus kahdesta rakastavaisesta, joilla ei muiden silmissä olisi oikeutta rakastaa toisiaan. Kirja on myös kehityskertomus, jossa erään sukupolven nuoret joutuvat kasvamaan aikuisiksi epäinhimillisissä olosuhteissa. Se on vaikuttava sotaromaani. Paikoin myös jännittävä ja miltei uskomaton seikkailukertomus.

Winn kirjoittaa tyylikkäästi vaikeistakin asioista. Hän kuvailee samanaikaisesti asiallisen tarkasti ja herkästi niin hajuja, ääniä ja näkymiä kuin henkilöiden ajatuksia ja tekoja. Synkkiäkin tilanteita keventävät nokkelat puheet ja älykäs huumori. Runot ovat kirjassa erittäin suuressa roolissa – muutkin kuin Ellwoodin rakastaman Lord Tennysonin säkeet.

On parempi että on rakastanut ja menettänyt kuin ettei olisi lainkaan rakastanut. Alfred, Lord Tennyson (suom. Jarkko Laine)

PS. Sotilashuumoria: Tiedättekö, millainen on silmälasipäinen sotilas? Sankarillinen!