Kustantaja: WSOY 2024
Alkuteos: Siseoneurobuteo (2020)
Suomennos: Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko
Vuonna 1984 syntynyt Chung Serang tunnetaan Etelä-Koreassa
fantasiateoksistaan, mutta kansainvälisen läpimurtonsa hän teki 2020
ilmestyneellä sukutarinallaan Sisunin maailma. Länsimaista lukijaa
auttaa kirjan alussa oleva Sisunin sukupuu, sillä korealaisista nimistä ei aina
tiedä edes, onko kyseessä mies vai nainen. Lisäksi esimerkiksi Sisunin kolmen
biologisen lapsen nimet muistuttavat erehdyttävästi toisiaan.
Kun Sisunin kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta päättää
hänen vanhin tyttärensä järjestää äidilleen muistojuhlan, vaikka Sisun onkin sanonut
pitävänsä kuolemaan liittyviä riittejä täysin turhina. Sisunilla ei ole edes
hautaa, vaan hänen tuhkansa on siroteltu mereen. Myunghyen mielestä juhla
on järjestettävä nimenomaan Havaijilla, minne nuori Sisun pakeni 1950-luvulla Korean
armeijan surmattua hänen sukulaisensa.
Mitä järkeä kuolleita on juhlia pöydät notkuen?
Kaksitoistahenkinen seurue koostuu Sisunin lapsista ja
lapsenlapsista sekä heidän puolisoistaan. Porukka hajaantuu nopeasti eri
tahoille sen mukaan, mikä kutakin kiinnostaa. Myunghye on ohjeistanut, että
kaikkien pitää tuoda muistojuhlaan jotakin, minkä on kokenut
Havaijilla parhaimmaksi tai vaikuttavimmaksi. Se voi olla kertomus hyvästä
kokemuksesta tai tuota kokemusta symboloiva tavara.
Hyvää kokemusta metsästävien ihmisten seuraaminen tutustuttaa
lukijan vähän kerrassaan heidän taustoihinsa ja ajatuksiinsa sekä suhteisiinsa
sukulaisiin. Jotkut kuljeskelevat yksinään, jotkut muodostavat pieniä porukoita.
Jokaisella on hieman erilainen mielikuva kantaäiti Sisunista, joten hyvin
erilaisia ovat myös ne asia, joita he katsovat muistotilaisuuteen sopiviksi.
Me polveudumme ihmisestä, joka löysi kauneutta joka
päivästä, vaikka eli elämänsä kamalaan aikaan. Jopa silloin, kun epäonnistuimme
ja sorruimme uupumuksesta, hän auttoi väsymättä meitä eteenpäin. Hän jaksaa
hämmästyttää maailmaa kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen, ja palasia hänestä on
kaikissa meissä.
Myunghye opettelee tanssimaan hulaa ja hänen sisarpuolensa
ja yhtiökumppaninsa Kyung-a etsii maailman parhaita kahvipapuja. Myunghyen
vanhempi tytär Hwasu toipuu työpaikallaan tapahtuneen suolahappohyökkäyksen
aiheuttamista fyysisitä ja psyykkisistä vaivoista eikä jaksa liikkua paljon,
mutta löytää majapaikan läheltä kahvilan ihanine lettuineen.
Hwasun huoleton pikkusisko, DJ:n urasta haaveileva Jisu,
haluaa ottaa kuvan täydellisestä sateenkaaresta ja saa apua uudelta
sateenkarriystävältään. Hwasun ja Jisun paljon sairastellut serkku Uyun
puolestaan opettelee sinnikkäästi surffaamaan, koska haluaa näyttää, että
heikkous on mennyttä aikaa. Muiden ei todellakaan tarvitse kantaa huolta Los
Angelesissa elokuvahirviöitä suunnittelevasta Uyunista!
Jotkut porukan jäsenistä saavat inspiraationsa Havaijin
ainutlaatuisesta luonnosta. Sisunin toiseksi vanhin tytär, ilman perhettä ja
vakinaista osoitetta elävä arkeologi Myung-eun, tuo laavakentältä löytämänsä
kukan ja Kyung-an lukioikäinen poika Kyurim kustantaa viisi Sisunin mukaan
nimettyä korallia istutettavaksi mereen lähelle Tahitia.
Sisunin ajoittain rankkoja elämänvaiheita lukija joutuu
kokoamaan hänen jälkeläistensä muisteluista ja keskusteluista. Havaijilla pesulassa
työskennelleestä Sisunista tuli saksalaisen taidemaalari Mathias Mauerin malli,
joka seurasi miestä Düsseldorffiin ja alkoi opiskella kuvaamataiteita. Mauer osoittautui
kuitenkin väkivaltaiseksi ja sabotoi häijysti Sisunun elämää ja uraa.
Lopulta Sisun pakeni Saksasta Etelä-Koreaan, jätti
maalaamisen ja ryhtyi kirjailijaksi, vaikka joutuikin opettelemaan uudelleen
äidinkielensä hienoudet. Sisunin maailma -teoksen lukujen alussa on
otteita hänen teoksistaan tai haastatteluistaan. Ne
kertovat pelottomasta naisesta, jolla oli vahvat mielipiteet ja vahva
oikeudenmukaisuudentaju.
Isoäiti oli ollut poikkeuksellinen ihminen.
Luonteenlaatunsa vuoksi hän oli joutunut usein kiistoihin, antanut periksi vain
harvoin ja saanut suurelta yleisöltä kepeää rakkautta ja pieneltä joukolta
jääräpäistä paheksuntaa. Isoäiti ei ollut niitä, jotka unohtuivat helposti.
Sisun oli modernin ja itsenäisen naisen esikuva
Etelä-Koreassa, jossa naisen asema on pitkään ollut perinteiden raskauttama.
Vielä nykyäänkin nainen nähdään ensisijaisesti synnyttäjänä, mutta Sisunin
jälkeläisistä moni on päättänyt olla hankkimatta lasta maailmaan, joka on pelottavan
epävakaa ja luonnonkatastrofien koettelema.
Sisunin maailma -teoksen jälkisanoissa Chung Serang kertoo
romaania kirjoittaessaan ajatelleensa omaa isoäitiään ja tämän elämää. Kirjassa
ei kaihdeta puhumasta vaikeistakaan asioista, mutta perusvire on kuitenkin
lempeä ja ymmärtäväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti