Mansikkamäen Elina – romaani perustuu samannimiseen näytelmään, jota esitettiin kesällä 2012 Kuivalahden kesäteatterissa Eurajoella. Romaanissa Elinan ja hänen läheistensä elämänvaiheita pystytään käsittelemään huomattavasti laajemmin kuin näytelmässä. Tarina on todentuntuinen ja puhutteleva.Jo koululaisena Elina rakastuu naapurin Oskuun, komeaan velmuilijaan. Seurustelemaan ruvetaan 17-vuotiaina ja naimisiinmenoa suunnitellaan. Jatkosota murskaa toiveet, sillä Osku ilmoitetaan kadonneeksi pian rintamalle joutumisen jälkeen. Elina huomaa odottavansa lasta. Hurskas ja viisas isoisä, papa, ryhtyy sovittelemaan asioita ja niinpä Elina onkin yhtäkkiä naimisissa ison talon isännän kanssa. Juuselan Markku on rampuutensa takia arastellut Elinaa, mutta haluaa nyt vilpittömästi ottaa vastuun niin Elinasta kuin tämän odottamasta lapsesta. Avioliitto ei kuitenkaan lähde sujumaan. Puolisot tulkitsevat toistensa tekoja ja puheita väärin, loukkaantuvat ja osoittavat mieltään vuoronperään. Loppujen lopuksi vasta suora puhe ja järkevä avoimuus laukaisevat tilanteen.
Elina on luonteeltaan rohkea, järkevä ja sinnikäs, hieman kiivaskin. Nuoruus ja kokemattomuus näkyvät aluksi itsekeskeisyytenä ja taipumattomuutena, mutta elämä kouluttaa. Lopulta Elina on tarpeeksi kypsä ottamaan vastuun teoistaan ja tyytymään osakseen tulleeseen elämään. Se ei ole sitä, mitä hän neitosena odotti, mutta tarpeeksi hyvää kuitenkin.
Kirjan repliikeissä käytetään murretta. Eurajoen asukkaat puhuvat verevästi ja vauhdikkaasti, hyvin maalailevasti. Kirjoittajat taitavat oman kotimurteensa hyvin, mutta paikkakunnalle asutettujen karjalaisten evakoiden kielessä he myöntävät toteuttaneensa ”kirjailijan vapautta”. Tekstin jakautuminen hyvin lyhyisiin kappaleisiin tuntuu ensin töksähtelevältä, mutta unohtuu sitten kun tarina alkaa vetää mukanaan. Etenkin Eurajoen ja sen ympäristön asukkaille tämä on mielenkiintoinen näkökulma kotiseudun historiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti