Alkuteos: Torka aldrig tårar utan handskar
Suomennos: Otto Lappalainen
Jonas Gardell (s. 1963) on ruotsalainen kirjailija, koomikko ja laulaja sekä suomenruotsalaisen Mark Levengoodin puoliso. Hänen trilogiansa Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kertoo omakohtaisiin kokemuksiin perustuen homoseksuaalien elämästä 1980-luvun Ruotsissa. Vuosikymmenen alussa asenteet ovat muuttumassa eikä homoseksualismia enää luokitella rikokseksi tai sairaudeksi. Yhä useampi uskaltaa tunnustaa identiteettinsä. Sitten tulee AIDS. Nuoria miehiä alkaa kuolla tautiin, joka tuhoaa immuunijärjestelmän ja aiheuttaa keuhkotulehduksia, ripulitauteja, sieni-infektioita, syöpää ja dementiaa. Tautia nimitetään ”homoseksitaudiksi” tai ”uudeksi rutoksi”. Papit, lääkärit ja lehtien päätoimittajat kiihottavat vihaa. AIDS katsotaan ansaituksi rangaistukseksi synnistä.
Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään Rakkaus. Kirja alkaa eristetystä sairaalahuoneesta, jossa nuori mies elää viimeisiä hetkiään. Hän on Rasmus, Värmlannista Tukholman vapaampaan ilmapiiriin paennut kaunis nuorukainen. Rasmus on ollut lapsesta asti kiusattu, ulkopuolelle jätetty. Vanhemmat ovat rakastaneet ja palvoneet lastaan, mutta kieltäytyneet näkemästä tämän erilaisuutta ja hiljaista ahdistusta. Tukholmassa Rasmus alkaa heti etsiä itselleen rakastettua ja löytää lopulta Benjaminin.
”Tiedätkö yhtään, minne päin aiot lähteä?” Benjamin kysyy, yhä yhtä pehmeällä äänellä.
”En. Enpä oikeastaan”, Rasmus tunnustaa, ja silloin Benjamin näyttää yhtäkkiä tyytyväiseltä.
Aivan kuin hän olisi toivonutkin sellaista vastausta.
”No, mikäs siinä”, hän sanoo ja puhkeaa leveään hymyyn. ”En minäkään. Ehkä voimme lähteä sinne yhdessä!”
Benjamin on lapsesta asti ollut vankkumaton Jehovan todistaja, mutta samalla tuntenut itsensä irralliseksi. Vanhempien rakkautta on ohjaillut vakaumus siitä, että lasten ajatuksia ja tekemisiä täytyy varmuuden vuoksi jatkuvasti valvoa ja kontrolloida. Silti Benjaminin elämä muuttuu juuri kenttäpalveluksen aikana. Hän tapaa Paulin, Tukholman homoseksuaalien ”äiti Teresan”, ja tiedostaa ensi kertaa oman suuntauksensa. On lämminsydämisen ja anteliaan Paulin ansiota, että Benjamin ja Rasmus tutustuvat ja rakastuvat. Miten heidän suhteensa kehittyy tästä? Rasmuksen kohtalosta tiedetään, mutta miten käy Benjaminin? Kuolinvuoteen ääressä valvoo vain Paul.
Gardell kuvaa tapahtumia runollisen kauniisti ja tunteisiin vetoavasti, mutta välillä runollisuus tuntuu hieman ryöstäytyvän käsistä. Kauneudesta tulee itsetarkoitus ja varsinainen sanoma unohtuu. Toki mukana on myös tietoa homoseksuaalisuudesta ja siihen suhtautumisesta Ruotsissa sekä faktaa AIDSista. Lukijalle avautuu riipaisevasti nuorten miesten valtava rakkaudenkaipuu ja ympäristön viha tätä rakkauden muotoa kohtaan. Kirjan nimikin viittaa ihmisten tuntemaan pelkoon ja kammoon: älä koskaan pyyhi hiv-potilaan kyyneleitä ilman käsineitä.
Trilogiaan pohjautuvaa tv-sarjaa on esitetty Suomessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti