SAHLBERG, ASKO: Yö nielee päivät

Kustantaja: Like 2014

Asko Sahlberg syntyi Heinolassa vuonna 1964, vietti kiertelevää elämää aikansa ja asettui Göteborgiin vuonna 1996. Kotikaupunkiinsa Sahlberg on sijoittanut teokset Pimeän ääni (2000), Hämärän jäljet (2002), Paluu pimeään (2006) ja nyt viimeisimpänä Yö nielee päivät -romaanin.

Kirjan pääsiallinen kertoja on Suomesta 1970-luvulla Göteborgiin muuttanut Jakobsson, häränkokoinen rumilus, joka esiintyi nimettömänä jo Sahlbergin aiemmissa Göteborg-teoksissa. Hän on ”meidän mies”, joka tarkkailee oman elämänsä tapahtumia tavallaan ulkopuolelta, niitä kommentoiden ja ennakoiden. Hänen elämänsä on yhtä aaltoliikettä, jossa joskus kaikki onnistuu yli odotusten ja seuraavaksi romahtaa täysin. Jakobsson kuitenkin taistelee peräänantamattomasti, nousee yhä uudestaan aallonpohjalta ja käyttää monenlaisia keinoja hyväkseen. Hän pitää omat tunteensa visusti kurissa ja piilossa eikä kiinnitä tarpeeksi huomiota läheisiinsä, mutta pystyy kyllä ystävyyteen ja rakkauteen.

Ruotsinsuomalaisten kokoontumiset omissa kuppiloissaan ovat toisaalta liikuttavia ja toisaalta koomisia. Murahdellaan. Otetaan alkoholia, tapellaan. Kärsitään sivullisuuden tunteesta – Suomi on jo vieras, mutta tuntematon on Ruotsikin. Joku ei kestä, vaan tekee itsemurhan. Joku joutuu mielisairaalaan. Joku juo itsensä vähitellen hengiltä. Asiaa ei auta ruotsalaisten suhtautuminen, olipa se sitten alentuvan holhoava tai vihamielisen torjuva.

Jakobsson muistelee toisinaan menneitä aikoja, noita uljaita kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvun vuosia, joina ehdat suomalaiset turvenuijat riittivät, he olivat yhteiskunnan rupusakkia, sivullisia osattomia. Oi niitä aikoja, ei aika mennyt koskaan palaa.

Kirjassa yö tosiaan nielee päivät. Ihmiset vaeltelevat kaupungin yössä kuka mistäkin syystä. Joku ei pysty rauhoittumaan uneen asti. Joku on vailla asuinpaikkaa. Joku tekee hämäränhommia. Joku päivystää. Joku etsii romantiikkaa. Joku etsii puhekumppania.

Yöt, nuo ainaiset yöt, valon ja valon väliset paksun hiilen juovat. Salaperäiset yöt, vaaralliset yöt, niiden kyteminen kaupungissa kuin sammuneeksi luultu tuhka.

Hieman kirjaa olisi voinut karsia, mutta pääosin Sahlberg pitää lukijan otteessaan. Kirjasta löytyy äärettömän paljon nokkelasti mukailtuja viittauksia kirjallisuuteen, musiikkiin ja sananlaskuihin. Huumori liikkuu tilannekomiikasta sanallisiin heittoihin, joista etenkin lakoniset vuoropuhelut ovat hauskoja. Kirjassa vilahtaa ohimennen joitakin Ruotsin valtiaita vuosisatojen ajalta ja kaikkien huulilla tuntuu jostain syystä olevan sana ”Jakobsson”. Ohimennen selvitetään Palmen murhakin, varmaan ensimmäistä kertaa suomalaisen kirjailijan toimesta.