Kustantaja: Gummerus 2015
Ollaan 1600-luvulla. Omilla tahoillansa elämää rakentaa kolme miestä,
joiden kohtalona on aikanaan kohdata Vaasan kaupungissa ja vaikuttaa ratkaisevasti
sen vaiheisiin. Yhdestä tulee kaupunkiin pyöveli, toisesta tuomari ja
kolmannesta apteekkari. Kukin miehistä kertoo vuoronperään vaiheistaan ja
ajatuksistaan, mutta pyöveli on kuitenkin eniten äänessä ja hänen näkökulmansa
tapahtumiin luotettavin.
Johannin isoisä oli pyöveli, hänen isänsä on pyöveli ja pyöveli tulee
hänestä itsestäänkin, vaikka halua ja älyä olisi vaikka mihin. Pyöveli vain on
niin kammoksuttu hahmo, että hänen perheenjäsenensäkin joutuvat vihan ja syrjinnän
kohteiksi olipa kyseessä sitten koulu tai krouvi. Virkaintoisen nuoren papin
mielestä pyöveli ei saisi edes osallistua jumalanpalvelukseen – ainakaan, jos
vallasväkeä on paikalla. Tämä on nurinkurista, koska pyöveli toteuttaa
ainoastaan tuomioistuimen määräyksiä hirttäessään ja mestatessaan rikollisia.
Tuomari on
kaikkien yläpuolella. Mutta tuomarinkin yläpuolella on pyöveli, sillä ilman
häntä ei rikollista rangaista. Tuomari ratkaisee, kuka on tehnyt pahan teon,
varastanut, väärentänyt, puhunut valhetta tai tappanut. Hän määrää syylliselle
rangaistuksen, mutta laki ei toteudu ilman pyöveliä, joka on tuomari oikea
käsi.
Johannista tulee surumielinen syrjästäkatsoja, yksinäisyyteen ja
rakkaudettomaan elämään tuomittu mies. Hänen tärkein tukensa on tuomari
Wisander, jonka viisautta ja oikeudenmukaisuutta Johann ihailee. Wisander ei
harrasta kuulusteltavien raakaa kiduttamista (mistä Johann on nähnyt
esimerkkejä kisälliaikanaan Lyypekissä) eikä tuomitse oitis kaikkein kovimpiin rangaistuksiin,
vaikka tarkasti lain kirjainta noudattaakin. Läheiseksi niin tuomarille kuin
pyövelille tulee salaperäinen herra Eggerts, joka saapuu kaupunkiin ilman rahoja
ja papereita, mutta pystyy silti hankkimaan apteekkarin oikeudet. Nevanlinnassa
oppinsa saanut Eggerts hallitsee erikoislaatuisten aineiden käytön tautien
parantamisessa, mikä takaa hänelle suuren suosion etenkin miesväestön
keskuudessa ja samalla mukavan toimeentulon.
Moni asia muuttuu, kun noitavainot leviävät maailmalta Pohjanmaalle. Vaasassa
noitien etsijänä ”ansioituu” virkaintoinen nuori pappi, joka saa yllättävän aulista
tukea tuomari Wisanderilta. Wisander on sairastelun myötä muuttunut
arvaamattomaksi ja väkivaltaiseksi ja ruvennut kieroutuneella tavalla
nauttimaan kuulusteltavien kiduttamisesta. Osittain hänen suhtautumisessaan
noitiin (jotka useimmiten ovat naisia) on vaikuttanut myös vaimon
kevytkenkäisyys. Joka tapauksessa sekä Johann että Eggerts kavahtavat käsistä
riistäytynyttä tilannetta. Voiko enää tehdä työtä, joka sotii omaatuntoa ja
inhimillisyyttä vastaan?
Kannon teksti etenee sujuvasti ja kiinnostavasti, mitä lyhyet
lauseetkin tukevat. Kaikki vaikuttaa uskottavalta eikä ihme: romaani perustuu
todellisiin tapahtumiin. Pyövelillekin löytyy esikuva
eli Pohjanmaan piirinpyöveli ja mestarismies Heikki Hakalainen, joka hoiti
tehtäväänsä yli neljäkymmentä vuotta. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo
kertoo, miten perusteellisesti Kanto on etsinyt tietoa 1600-luvun tavoista ja
uskomuksista yleensä ja kidutus- ja rangaistusmenetelmistä erityisesti.
Kuvaukset ovat karmaisevan tarkkoja ja samalla viileän asiallisia, mutta
pelottavinta lienee mieleen hiipivä rinnastus nykyhetkeen. On yhä enemmän ryhmittymiä,
jotka katsovat oikeudekseen tuhota kaikki, jotka edustavat eri uskonhaaraa,
poliittista kantaa tai kansallisuutta.
PS. Kirjastotätiä ilahduttaa tietenkin erityisesti Anneli Kannon kiitos
Suomen ilmaiseksi palvelevalle kirjastolaitokselle lähikirjastoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti