KETTU, KATJA: Rose on poissa

Kustantaja: WSOY 2018

…tarinani on samalla isäni ja äitini tarina, suomalaisen Ettun ja äitini Rosen, ojiwba-intiaanin ja anishinaaben, Kolmen Tulen Lapsen, joka oli Suden klaania ja Muuttujien sukua. Heidän kauttaan se on samalla esi-isieni tarina, heidän jotka asuivat täällä Ensimmäisinä Ihmisinä ja kuolivat valkoisten antamiin isorokkopeittoihin, ja Ettun kautta se on myös isoäitini Helmin tarina, joka saapui laivalla valtameren ylitse sodan jälkeen ja sairastui kuppaan eikä koskaan antanut sitä kenellekään anteeksi eikä oppinut muita kieliä kuin sen kitkerän minkä toi mukanaan Suomesta, ja niin ikään tämä on isoisäni Heinarin tarina, lakkopukarin ja syndikalistin jonka mursivat FBI:n kommunistivainot…

Lempi palaa vuonna 2018 Minnesotassa sijaitsevaan intiaanireservaattiin oltuaan sieltä vuosikymmeniä poissa. Lempi on fintiaani eli suomalaisen Ettun ja ojiwba-intiaanin Rosen lapsi. Aina hän on tuntenut itsensä yksinäiseksi ja erilaiseksi, ei amerikkalaiseksi, ei finskiksi, ei punanahkaksi. Reservaatissa hän sentään on Pikku Käpälä, Rosen tytär ja Pattin, Suden klaanin Näkijän ja Muuttujan, tyttärentytär.

Lempi palaa reservaattiin, koska poliisi epäilee pahasti muistisairasta Ettua syylliseksi nuoren tytön katoamiseen. Vielä enemmän Lempiä vetää kuitenkin takaisin tieto siitä, että on löytynyt hänelle itselleen osoitettuja kirjeitä. Kirjeitä Rose-äidiltä, joka katosi neljäkymmentäviisi vuotta sitten.

Kirjeissään Rose eli intiaaninimeltään Kolmen Tulen Lapsi tai Sudenruusu kertoo, miten hänet on viety muiden intiaanilasten tavoin pois kotoaan ja sijoitettu katoliseen sisäoppilaitokseen. Siellä hänelle on annettu valkoisille sopiva nimi Rose Feathers, hänet on erotettu veljistään, hänet on pakotettu puhumaan Jeesuksen kieltä eli englantia ja omaksumaan valkoisten tavat. Uhmasta ja pakoyrityksistä on seurannut ankara rangaistus.

Aikuinen Rose on rohkea ja ehdoton taistellessaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Eniten häntä huolettavat kotireservaatissa tapahtuvat tyttöjen ja nuorten naisten katoamaiset, joita poliisi ei tunnu pitävään mitenkään hälyttävinä. Ei ole tutkimuksia, ei tutkimusraportteja. Rose uskoo, että liikkeellä on myyttinen hahmo Weendigo, joka kyltymättä janoaa tuoretta lihaa ja verta. Miten voittaa hirviö? Suden avullako – kuuluuhan Rose suden klaaniin?

…se oli ikiaikainen luuraajainen henki, joka saattoi muuttua valkeaksi pöllöksi tai kojootiksi tai mikä pahinta, ottaa ihmisen muodon… Etenkin se väijyi tyttölapsia, jotka kuumina kesäöinä menivät haarat levällään ulos nukkumaan.

Lempi jatkaa äitinsä työtä, sillä tyttöjä katoaa edelleenkin. Kuka tai ketkä ovat oikeasti kaiken takana? Onko Lempi itse vaarassa?

Katja Ketun runsas ja maalaileva kieli sopii hyvin kuvaamaan intiaanikulttuuria. Mukana on suomalaista murretta, ojiwba-intiaanien sanastoa ja uudelleenmuodostettuja ilmauksia: vitsanpitoinen hoiva, villankirveltävä pyhämekko, juoksevanlämmin helpotuksen aalto, ilmaväsyjen haukkominen… Rosen vuonna 1973 kirjoittamien kirjeiden teksti on tyyliltään tunteikkaampaa ja vuolaampaa kuin Lempin lemmitylleen Jim Harmaaturkille laatima ”raportti” tapahtumista vuonna 2018.

Rakkaudesta Kettu kirjoittaa verevästi ja samalla hellästi. On äidin väkevä rakkaus lastaan kohtaan. On lapsen kaipaus äidin syliin. On tyttären ja isän välinen kunnioitus ja kiintymys. Ennen kaikkea on miestä ja naista yhdistävä hurmio.

Sinä liikut minussa ja minä sinussa niin kuin ei kukaan koskaan ennen, lintu sisälläni herää vuosikymmenten jälkeen. Sisälleni kasvaa mesikukkia joiden emit avautuvat ja täyttävät linnun, ja sen ääni purkautuu minusta samanlaisena kiihkeänä elämänriemuna kuin silloin kerran, kauan sitten sinut kohdatessani.

Rose on poissa -teos kertoo romaanimuodossa siitä, mistä kertoi Katja Ketun, valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja dokumentaristi Maria Seppälän vuonna 2016 julkaisema tietokirja Fintiaanien mailla. Kummassakin teoksessa kuvataan intiaanien ja suomalaisten pitkää yhteistä historiaa ja heidän kohtaamiaan vääryyksiä niin ihmisoikeuksien kuin maanomistusoikeuksien saralla. Yhteisenä uhkana ovat huumeet ja alkoholi. Onneksi tulevaisuus ei näytä täysin synkältä, vaan selviytymistarinoitakin on.