27.11.2018

MÄKELÄ, J. PEKKA: Hunan : romaani


Kustantaja: Like 2018

Historiallinen romaani Hunan perustuu kirjailija J. Pekka Mäkelän kummitädin Helvi Södermanin (1902-1986) autenttisiin päiväkirjoihin, joita tämä kirjoitti lähetystyökentällä Kiinassa vuosina 1935-1946. Helvin lisäksi romaanissa on lukuisia muita henkilöitä, joiden lyhyiden puheenvuorojen lomaan päiväkirjakatkelmia on sijoitettu.

Helvi Söderman toimii Suomessa opettajana saadessaan sisäisen kutsumuksen lähteä lähetystyöntekijäksi Kiinaan. Ei opettamaan lukemista ja matematiikkaa (kuten monet uskovat ja toivovat), vaan levittämään Jumalan sanaa. Elämä syrjäisellä lähetysasemalla Tsinghissä on niukkaa, mutta kiinnostavaa. Pieni seurakunta on jo muodostunut eivätkä paikalliset suhtaudu muutenkaan vihamielisesti. Kielen opettelu vain vie aikansa.

Työ jatkuu entisellään, tai ainakin niin entisellään kuin näissä oloissa on mahdollista. Vaikka voi hyvin sanoa, ettei tässä maassa ole kovin usein koettu sellaisia oloja joissa työtä voisi tehdä ikään kuin tavalliseen tapaan. Aina on jotakin erikoista, aina on jotakin pelottavaa, aina on sotia ja väkivaltaa, aina on pakolaisia tuolta tai täältä. (Ilta Auermäen kirjeestä 24. maaliskuuta 1942)

Vähitellen tilanne kuitenkin muuttuu pelottavammaksi. Japanin armeija miehittää maata pala palalta ja kuullaan huhuja tavattomasta raakuudesta. Kiinan joukot ovat huonosti varustautuneita ja taistelevat kaiken lisäksi keskenään. Monen mielestä nimittäin kommunismin kannattajat ovat maalle suurempi uhka kuin japanilaiset. Lähetystyöntekijöitä yritetään evakuoida maasta, mutta laivaliikenne on uhattuna ja maarajan takana Neuvostoliitto käy sotaa Saksaa ja sen liittolaista Suomea vastaan. Helvi pakenee vuorille.

Aamulla lähdimme kodista suunnaten kulkumme vuorille suojaan. Tulimme muiden pakolaisten kanssa tämän vuoren rinteelle pieneen mökkiin. Edemmäksi ei vuoritietä voinut mennä, sillä vuoren tuolla puolen oli kiinalaisia sotilaita. Tuosta mökin rinteeltä näkivät miehet, miten japsu joukkoineen kulki valtatietä kohti Tzeliä. Kaikki pakenivat ylös vuorille, ja niin tulin minäkin tähän rinteelle. Raamattu on mukanani, ja tässä suuren luonnon keskellä olen lukenut Daavidin historiaa. (Helvi Södermanin päiväkirjasta 16.11.1943 Kai-p’ain läheltä)

Kirjan henkilögalleria on suuri. Suomalaisista lähetystyöntekijöistä Ilta Auermäki harmittelee Helvin pidättyväisyyttä – edes Iltan esille penkomissa päiväkirjoissa tämä ei paljasta mitään henkilökohtaista ja kiinnostavaa. Iltalla on kyllä Suomessa sulhanen jolle kirjoitella kirjeitä, mutta silti hän on kateellinen miesten Helviin kohdistamasta huomiosta. Maisterisihminen kai kiinnostaa…

Kiinalaiset henkilönnimet ovat vaikeita, mutta joukosta tunnistaa pian Liu Chin-Chin -nimisen tyttösen, joka joutuu sotilaiden raiskaamaksi ja pelastuu ainoastaan sveitsiläisen valokuvaajan ja kirjailijan Johann Caspar Wolffin ansiosta. Tytön tie yhtyy hetkeksi Helvinkin tiehen.

Henkilöillä on kullakin oma paikkansa kudelmassa. Helvi edustaa vankkumatonta (ja jopa hieman naiivia) luottamusta Jumalan johdatukseen ja suojeluun. Herra Wolff puolestaan on levoton etsijä, joka ei usko lopullisen totuuden ja elämän tarkoituksen löytyvän yhden ainoan uskonnon piiristä. Liu Chin-Chin on sodan viaton ja voimaton uhri. Nuoret lähetysasemalla oppia saaneet miehet taas paljastavat, miten eri suuntiin ja eri ideologioiden kannattajiksi saman lähtökohdan omaavat ihmiset voivat lähteä.

Kiinalaiseen ajatusmaailmaan kuuluvat kiinteästi esi-isien henget ja kuolleiden haamut. Niitä näkevät ja niiden kanssa keskustelevat useat kirjan kiinalaissyntyisistä henkilöistä, mutta alkavatpa niitä lopulta erottaa eurooppalaisetkin.

Hunan on historiallisten romaanien ystävälle mieluista luettavaa. Kyseisestä ajanjaksosta Kiinan ja Japanin historiassa ei ole suomeksi juurikaan kertomakirjallisuutta, joten tässä saa paikattua aukon tiedoissa. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, mutta itse Helvi jää loppujen lopuksi melko etäiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti