Kustantaja:
Tammi 2019
Alkuteos:
Felsteg
Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom
Harha-askel-teoksen
tapahtumapaikka Doggerland oli oikeasti olemassa vielä noin 6000 vuotta ennen
ajanlaskumme alkua, mutta jäi sitten veden alle ehkä valtavan tsunamin
seurauksena. Maria Adolfsson herättää saarivaltion uudestaan eloon ja luo
jokaiselle alueen saarelle omat erityispiirteensä, puhetapansa, ihmistyyppinsä
ja sääilmiönsä. Kirjan sisäkannessa oleva kartta näyttää saariryhmän sijainnin
ja saaret kaupunkeineen.
Karen Eiken Hornby on asunut useita vuosia muualla, mutta palannut nyt kotiseudulleen ja saanut komisarion toimen Doggerlandin
rikospoliisissa. Kaikki eivät ota Karenin nimitystä hyvin vastaan, vaan joko
kateuttaan tai yleensä naisvihamielisinä piikittelevät häntä ja halventavat
hänen ammattitaitoaan. Erityisen inhottava on lähin esimies Jounas Smeed. Miten
ihmeessä Karen haksahtaa juuri häneen suuren osterijuhlan eli oistran
pyörteissä? Ehkä oistran itsensä vaikutuksesta?
Onpa tunnelma kuinka lämmin ja riehakas tahansa, juopottelu, tappelut ja
erinäiset ruokamyrkytykset kuuluvat oistrassa perinteisesti asiaan…
-
Rikoskomisario Eiken, mitä kaikkea sinä oikein syöt suihisi?
Hitaasti Karen oli kääntynyt pomonsa puoleen ja virnistänyt.
- Voi kuule Smeed, turha toivo.
Oistran jälkeinen aamu synkistyy krapulan ohella vielä
lisää, kun käy ilmi että Karenin lähinaapuri on murhattu. Eikä lähinaapuri ole
kuka tahansa, vaan Jounas Smeedin entinen vaimo. Karen joutuu ottamaan vastuun
murhatutkimuksista. Se voisi olla näytön paikka, mutta päivät kuluvat ilman
läpimurtoa. Murhattu nainen on ollut riidoissa miltei kaikkien kanssa, joten syy voisi löytyä henkilökohtaisista suhteista. Monet ovat varmoja, että syyllinen on itse teosta yllätetty murtovaras. Karen kuitenkin uskoo murhan liittyvän jotenkin neljänkymmenen
vuoden takaiseen hippiyhteisöön, jossa murhattu nainenkin on lapsena elänyt.
Kirjan loppuratkaisu on varsin yllätyksellinen ja yhdistää toisiaan
nokittelevat poliisitkin ainakin hetkeksi samalle puolelle. Väkivallalla ei mässätä
eikä kuvata ruumiita turhan tarkkaan, vaan keskitytään selvittämään murhan
johtaneita syitä. Kiehtovinta kirjassa on ympäristön kuvaus. Miltei haistaa suolantuoksun
tuulessa, näkee meren värit ja kuulee ihmisten puhuvan doggeria.
Harha-askel on
mielenkiintoinen esikoisdekkari. Hieman sitä olisi kenties voinut tiivistää,
nyt pitkä tapaukseton jakso alkoi horjuttaa lukuintoa. Toisaalta henkilöiden
välisille suhteille saa näin lisää tilaa. Monilla on salaisuuksia, joita ei
halua toisten tietoon – näin Karenillakin. Keskeisten hahmojen lisäksi tutustuu
myös joihinkin mielenkiintoisiin tyyppeihin. On Karenin värikäs tanskalaissyntyinen
ystävätär, pultsariksi vajonnut tunnettu kitaristi, riitelevien erovanhempien
kovapintaista näyttelevä tytär – ja Jounas Smeed. Kaikki nämä toivottavasti
esiintyvät Adolfssonin Doggerland-sarjan jatko-osissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti