Kustantaja:
Tammi 2019
Alkuteos:
Anything Is Possible
Suomennos: Kristiina Rikman
Kaikki on mahdollista
-teos sisältää yhdeksän kertomusta, jotka sijoittuvat maissi- ja soijapeltojen ympäröimään Amgashin pikkukaupunkiin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin Elizabeth
Stroutin sankaritar Lucy Barton, jonka ankeaa ja äärimmäisen köyhää lapsuutta
sekä hankalaa äitisuhdetta kuvaava omaelämäkerrallinen teos on juuri ilmestynyt.
Se kirvoittaa Amgashissa mielipiteitä - onhan kyseessä kaupungin oma tyttö,
joka on ponnistanut menestykseen todella heikoista lähtökohdista.
Maaseutukaupungin asukkaiden tiet risteävät alituiseen. Jos
yhdessä kertomuksessa joku mainitaan vain nimeltä, voi hän toisessa olla
keskeisin henkilö. Jos kuvataan jonkun elämässä tapahtuvaa käännekohtaa,
saattaa jossain aiemmassa kertomuksessa olla jo ennakointia asialle tai sitten
myöhemmässä novellissa tietoa henkilön myöhemmistä vaiheista. Näin yksittäisistä
kertomuksista rakentuu vähitellen kokonaisuus, katsaus pikkukaupungin elämään.
Pienessä maaseutukaupungissa ihmiset juoruilevat ja tietävät
toisistaan paljon, mutta paljon jää myös pinnan alle. On häpeäntunnetta, on ylimielisyyttä.
On puhumattomuutta, on juopaa vanhempien ja lasten välillä. On kätkettyjä
traumoja, on perverssiyttä. On uskottomuutta, on hylätyksi tulemisen pelkoa. On
yksinäisyyttä, on torjuntaa. On ahneutta, on haluttomuutta ottaa riskejä. Mutta
on myös halua lähteä lentoon, halua tehdä hyvää. On ilon hetkiä ja on
rakkautta.
Moni Lucyn tunteneista kaupunkilaisista iloitsee hänen
menestyksestään, käypä joku häntä tapaamassa signeeraustilaisuudessakin.
Jollekulle Lucyn kirja tuo lohtua, esimerkiksi yläasteen rehtorille Patty
Nicelylle (joka oli nuorena yksi Näteistä Nicelyn tytöistä). Patty häpeää nykyistä
ulkonäköään ja yksityiselämäänsä liittyviä juoruja, mutta ehkäpä hän nyt Lucyn
esimerkistä rohkaistuu.
Ajaessaan kotipihalleen ja nähdessään valot, jotka oli
jättänyt palamaan, hän tajusi että Lucy Bartonin kirja oli ymmärtänyt häntä. Se
se oli – kirja oli ymmärtänyt häntä. Hänen suussaan maistui edelleen keltaisen
kermatoffeen makeus. Lucy Bartonilla oli oma häpeänsä. Totta vie, hänellä oli
häpeänsä. Ja hän oli jättänyt sen noin vain taakseen.
Lucyn sukulaisten suhtautuminen vaihtelee. Pete-veli on
ylpeä siskostaan ja tämän menestyksestä:
Se mikä siskosta oli
tullut, herätti hänessä kunnioitusta. sisko oli jättänyt taakseen tämän
vaatimattoman talon, tämän pikkukaupungin, heidän kärsimänsä köyhyyden – hän
oli jättänyt kaiken ja muuttanut New York Cityyn ja hän oli, veljensä silmissä,
kuuluisuus.
Isosisko Vicky kuitenkin raivoaa. Äidin lellikkilapsi Lucy
on kirjassaan kaunistellut totuutta! Kun Lucy saapuu lapsuudenkotiinsa
seitsemäntoista vuoden poissaolon jälkeen, Vicky kaataa hänen niskaansa kaikki
kokemansa hirveydet ja äidin kauheat teot, joista Lucylla ei ole ollut
aavistustakaan. Paniikkihan siitä seuraa.
Useimmat kirjan henkilöistä ovat keski-ikäisiä tai ikäihmisiä,
joten ymmärrettävästi heitä mietityttävät paljon myös vanheneminen ja oma tai
läheisten kuolema. Silloin on myös paikallaan yrittää korjata vanhan ja ehkä
perusteettoman katkeruuden vallassa katkaistuja suhteita.
Siellä he vartioivat
häntä taivaalla, ja vaikka hän tiesi, että kuu oli vain kivenmöhkäle –
kivenmöhkäle! – täydenkuun aikaan hänestä aina tuntui, että hänen rakkaat
miehensä olivat myös jossain tuolla ylhäällä. Odottakaa minua, hän kuiskasi.
Kaikki on mahdollista on kirjan nimenä ajatuksia herättävä. Onko
kaikki tosiaan mahdollista? Kaikilleko?
Strout kertoo ihmisistä, jotka ovat kukin jollakin tapaa rikki, mutta ei
tuomitse tai ivaa heitä. Hänen otteensa on lempeän ironinen ja ymmärtäväinen,
sävynsä toteavan tasainen. Koko ajatusleikki on mielenkiintoinen, koska
kirjailija on ikään kuin taustahahmo ja Lucy Barton se todellinen toimija ja
kirjailija. Aika ovelaa ja taidokasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti