TALVITIE, EVELIINA: Kovakuorinen

Kustantaja: Into 2019

Eveliina Talvitie (s. 1970) on aiemmin julkaissut feminismiin liittyviä tietokirjoja, joista vuonna ilmestynyt 2013 Keitäs tyttö kahvia oli läpimurto. Kovakuorinen on Talvitien ensimmäinen kaunokirjallinen teos.

Kovakuorinen koostuu paloista, joista lukijan on muodostettava kokonaisuus. Yhdessä aikatasossa kuvataan ystävysten Eevan ja Miran elämää uudessa elementtilähiössä 1970-luvun Porissa ja myöhemmin Helsingissä. Perhe-elämä on rikkinäistä. Miran rehevä äiti on yksinhuoltajaksi jätetty alkoholisti ja Eevan julmanpuoleisella äidillä kumppanit vaihtuvat. Tytöt oppivat pitämään puolensa. He ovat häiriköitä huvikseen tai kostonhalusta. Välillä jompikumpi joutuu kiipeliin ja toinen pelastaa.

Tässä porukassa huonotkin jutut otettiin vastaan hyvinä. Rakkaus oli puremista, nipistelyä ja tönimistä. Mitä lujempaa tuli tönityksi, sitä turvallisemmalta tuntui.

Nykyhetki kirjassa ulottuu huhtikuusta 2006 huhtikuuhun 2007. Kulttuuritoimituksessa työskentelevä Eeva on tutustunut Joeliin ja tämän tyttäreen Siiriin. Perustetaan perhe. Saadaan vuokrattua äveriäiden alueelta soma pieni talo, jossa rakkaus voittaa kylmyyden ja vetoisuuden, huonosti vetävän uunin ja toimimattoman suihkun. Sitten tapahtuu jotain pahaa, josta saa selkoa vasta aivan kirjan lopussa. Onko kaikki pelkkää harhaa? Tätä käsitellään kirjan loppupuolelle sijoitetuissa kolmessa mielentilatutkimuksessa, joista kutakin edeltää täysmusta välilehti.

    Onnellisuus on kehitetty kaupallisiin tarkoituksiin. Minäkin olen mennyt siihen halpaan. Heittäydyin onnelliseksi ja yritin tosissani pitää vaikutelmaa yllä. Ehkä halusin tuntea itseni normaaliksi.

   Millä tavalla normaaliksi, toimittaja pyytää selventämään.

   Sellaiseksi diidaadingdong. Aurinko paistaa, linnut laulaa. Kaunis perhe asuu tiilitalossa. 

Jotta ei olisi liian helppoa, on kirjailija vielä limittänyt kertomukseen Mieheksi kutsumansa henkilön ajatuksia. Mies on teatterinohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka eräälle luennolle osallistuu pitkäsäärinen ja provosoivia kysymyksiä esittävä nainen. Naisesta tulee Miehelle miltei pakkomielle, vaikka tämä kolhii pahasti Miehen itsetuntoa. Ihailijoiden palvontaan tottunut herra ei voi ymmärtää naisen välinpitämättömyyttä ja ivallista suhtautumista. Kuka on tämä Mies ja kuka on Nainen?

Hän houkuttelee minut mukaan eksistentiaaliseen synkkyyteensä. Härnää. Ei vastaa koskaan suoraan. Ei edes katso silmiin kun kysyn häneltä jotain. Hän on mielivaltainen, narsisti, sanoisin. Kaiken pitää mennä hänen mielensä mukaan. Pisin häntä alun perin ujona ja kiehtovana, ehkä hieman epäsosiaalisena, mutta hän on jotain muuta. Eikä edes erityisen kaunis.

Kirjan nimi, Kovakuorinen, on eräänlainen sanaleikki. Eevasta on elämänkokemustensa myötä kehittynyt kovakuorinen ihan eri tavalla kuin aluksi melkoisen rääväsuiselta vaikuttavasta Mirasta. Toisaalta puhetta on myös kovakuoriaisista, joita Mies intohimoisesti kerää. Paikoin kirjan kappaleiden vaihtuessa välimerkkinä on kovakuoriaisen kuva ja samaa teemaa on kansikuvassakin. Kokeeko Nainen olevansa yksi Miehen lävistämistä kuoriaisista vai ajatteleeko hän jotakuta muuta?

Kovakuorinen ei ole suoraviivainen, vaan tarjoaa mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin. Ajatustyötä vaativasta rakenteestaan huolimatta se on viihdyttävä teos ja jännittävä kuin rikosromaani. Samalla siinä on kuitenkin vahva feministinen lataus, sillä tarinan naiset ovat vahvoja ja miehet sukupolvesta toiseen vastuun pakoilijoita.

Kovakuorisen lopussa on luettelo siteeratuista teoksista. Kirjoissa skaala liikkuu Golonin Angelika-sarjasta Virginia Woolfin Oma huone -teokseen, elokuvissa Uhrilampaista Ingmar Bergmanin ohjaamaan Persona – Naisen naamio -elokuvaan ja musiikissa Maaritin Jäätelökesästä Depeche Moden The Sinner in Me -kappaleeseen.