WHITEHEAD, COLSON: Nickelin pojat

Kustantaja: Otava 2020

Alkuteos: The Nickel Boys

Suomennos: Markku Päkkilä

Pojat olivat ongelma vielä kuolleinakin.

Vuonna 2014 floridalaisen yrityspuiston rakentaminen keskeytyy, kun sille osoitetulta alueelta löytyy hautoja. Kyseessä on jo suljetun koulukodin Nickelin virallinen hautausmaa, jonka vainajista arkeologit löytävät merkinnät koulun arkistosta. Mutta sitten paljastuu toinen, salainen hauta-alue, jonka vainajista virallista tietoa ei ole. Väkivaltaisen kuoleman merkit kertovat kuitenkin omaa karua kieltään.  

New Yorkissa asui Nickelin poika joka tunnettiin nimellä Elwood Curtis.

New Yorkiin vuonna 1968 muuttanut Elwood on henkilö, joka ryhtyy kertomaan elämästä Nickelissä ja 1960-luvun Amerikasta, jossa taistellaan rotusortoa vastaan kansalaisoikeusmarssein ja mielenosoituksin. Martin Luther Kingin puheista mustaihoinen Elwood on omaksunut vakaumuksen, että on yhtä hyvä kuin kaikki muutkin. Hän osoittautuukin lahjakkaaksi koululaiseksi ja tupakkakaupan apupoikana ahkeraksi ja hoksaavaiseksi. Tosin periaatteissaan turhan tinkimättömäksi.

Elwood oli älykäs ja ahkera ja kunniaksi rodulleen. Arkisissa asioissa Elwood saattoi silti olla auttamattoman hidasjärkinen. Hän ei tajunnut, milloin oli viisainta luovuttaa ja antaa olla… Syynä ei ollut se, että lähimmäistä vastaan rikkominen oli kuin olisi rikkonut itseään vastaan, vaan se, että asian jättäminen sikseen olisi vahingoittanut hänen omaa arvoaan.

Elwoodin unelma jatkokoulutuksesta on lähellä onnistumista. Matkalla värillisten oppilaiden collegeen poika kuitenkin tekee ratkaisevan virheen. Hän lähtee peukalokyytiläisenä autoon, joka myöhemmin osoittautuu varastetuksi. Mitkään selitykset eivät auta, vaan Elwood tuomitaan autovarkaudesta nuorille lainrikkojapojille tarkoitettuun Nickelin kasvatuslaitokseen.

Poikia sanottiin oppilaiksi, ei vangeiksi erotuksena ylikansoitettujen vankiloiden väkivaltarikollisista. Nickelissä väkivaltarikollisia oli ainoastaan vartijoina.

Omavaraisuudestaan kuulua Nickeliä pidetään esimerkillisenä, koska pojat joutuvat siellä ruumiilliseen työhön ja uusia taitoja oppimaan. Hienon kuoren taakse kätkeytyvästä korruptiosta, väkivallasta ja hyväksikäytöstä eivät ulkopuoliset tiedä mitään tai jos tietävät, eivät ainakaan reagoi. Mustat ja valkoiset oppilaat pidetään toisistaan erillään, ja mustien olosuhteet ja asema ovat selvästi valkoisten vastaavia huonommat. Kumpikin ryhmä saa kuitenkin osansa raa’asta kurituksesta. Kyyninen luokkatoveri Turner yrittää opettaa Elwoodia:

Täällä pärjää samoilla keinoilla kuin ulkomaailmassakin – pitää hoksata miten tyyppi käyttäytyy ja sitten pitää keksiä, miten siitä selvitään, vähän niin kuin esteradasta. Siis jos täältä haluaa päästä pois.

Elwood tuntuu kuitenkin olevan liian oikeudentajuinen ja idealistinen osatakseen välttää vaaroja. Kulkeeko hän vääjäämättä kohti tragediaa vai pelastuuko hän sittenkin? Whiteheadin kirja on rakenteeltaan kekseliäs, joten se onnistuu pitämään jännityksen ja yllätyksellisyyden yllä loppuun saakka.

Nickelin pojat -romaani perustuu todellisiin tapahtumiin, joista Whitehead on kerännyt tietoa monista eri lähteistä. Juuri siksi se järkyttääkin syvästi kuvatessaan rotuun perustuvaa sortoa niin lähellä meidän omaa aikaamme, vaikka kirjailija pysytteleekin asiallisena ja löytää jopa huvittavia piirteitä kaiken kauheuden keskeltä. Lämpöä kertomukseen tuo Elwoodin ja Turnerin ystävyys, jossa kyynikostakin paljastuu lojaali ja uskollinen puoli. Hieno kirja, ehdottomasti lukemisen arvoinen.