Kustantaja: Gummerus 2020
Eeva Klingbergin (s. 1981) esikoisteos Syvän maan juuret
sijoittuu Yhdysvaltain syvään etelään, roturistiriitojen keskipisteeseen.
Toisaalta se on riipaiseva kuvaus siitä, miten jokin ihmisryhmä voi sortaa
toista rankaisematta, ja toisaalta miltei dekkarimainen tutkimus rikoksesta ja syyllisyydestä.
Vuonna 1974 kirjan päähenkilö Ernest toimii New Yorkissa opettajana.
Muutama vuosi aikaisemmin hänen esikoisteoksensa sai kriitikoilta runsaasti ylistystä ja Ernest itse nähtiin kirjamaailman tulevaisuuden tähtenä. Sitten kaikki vain jotenkin
kuivahti. Kustantajan mukaan Ernest on teknisesti lahjakas, mutta vailla
tarinaa.
Alabamassa asuvaan perheeseensä Ernest ei ole juuri pitänyt
yhteyttä. Kotiseudullaan hän ei ole käynyt yli kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta
nyt hänen isänsä on kuollut ja Ernestin on osallistuttava hautajaisiin. Kotona
vanhat muistot palaavat voimakkaasti mieleen ja Ernestin tarina jakaantuukin kahteen osaan
eli nykyhetkeen vuonna 1974 ja vuoteen 1935, jolloin hänen elämänsä muuttui
peruuttamattomasti.
”Kolmekymmentä vuotta, Ernest”, äiti sanoi ääni
värähtäen. ”Kolmekymmentä vuotta ilman yhtäkään vierailua tai puhelinsoittoa.
Isällesikin puhuit vain, jos hän tarttui ensimmäisenä luuriin…”
Vuonna 1935 Ernest on koulupoika, joka poikkeaa
herkkyytensä ja kirjallisen lahjakkuutensa vuoksi ikätovereistaan. Grayn perhe kuuluu seudun
varakkaimpiin ja arvostetuimpiin. Isä on hyväsydäminen tehtaanomistaja, jota
kukaan ei uskalla suoraan arvostella rotujen tasa-arvoa kannattavista
mielipiteistään – osittain koska esikoispoika Henry kuuluu Ku Klux Klaanin
johtohahmoihin. Äiti taas on piinkova etelän hienostonainen, jolle rotujen ero
on itsestään selvää, ja joka ei hyvällä katso sitä, että hänen nuoremman
lapsensa ainoa ystävä on perheen mustan taloudenhoitajan poika Samuel.
Ernest ei ollut yllättynyt, ettei muuttuva maailma ollut
tavoittanut hänen äitinsä kaltaisia naisia. Sellaisia, jotka näkivät toisen
sorrossa vain puhtaat lakanat ja siistit huoneet. Jotka eivät suostuneet
huomaamaan surua hymyilevien kasvojen takana, tai pelkoa, joka oli juurrutettu
syvään heidän maailmaansa. Edes kansalaisoikeustaistelujen veriset marssit
eivät olleet nähtävästi järkyttäneet äidin mieltä…
Vuonna 1935 tapahtuu hirveitä asioita. Väkivalta ryöpsähtää
valloilleen ja ihmisiä kuolee. Koko kaupunki muuttuu. Näiden tapahtumien
seurauksena moni mustaihoinen pakenee pohjoiseen, mutta myös Ernest lähtee. Silloin
häneen lyödään petturin leima, sillä neekereiden ja kulkureiden jälkeen
pohjoisen asukkaat ovat paikkakuntalaisten mielestä kaikkein epäilyttävimpiä ja
vihattavimpia.
Vuonna 1974 Ernest päättää pistää lähes neljänkymmenen vuoden takaiset tapahtumat järjestykseen. Rikoksia tapahtui,
mutta rangaistiinko niistä oikeita henkilöitä? Piilotteliko oikea syyllinen joukkohysterian suojaamana eikä koskaan joutunut vastuuseen
teostaan? Ernest taitaa tutkimuksissaan sohaista ampiaispesään, mutta toisaalta
hän saattaa löytää myös kaipaamansa tarinan.
”Mitä meille tapahtui, Henry? Missä
vaiheessa kaikki meni vikaan?”
”Se on tämä
paikka”, Henry vastasi. ”Tämä kirottu kaupunki.”
Suomalais-irakilainen Eeva Klingberg on hämmästyttävän hyvin
osannut eläytyä Yhdysvaltain syvän etelän tunnelmiin 1930-luvulla. Ilmapiiri on
sakeana epäluuloa, vihaa, erilaisuuden pelkoa ja intohimoa. Kirjan henkilöt
ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia, olivatpa he sitten valkoisia tai
mustia, hyväosaisia tai köyhiä. Tässä on kansainvälistä tasoa oleva
esikoisteos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti