Kustantaja:
Otava 2020
Alkuteos:
The Snakes
Suomennos: Sari Karhulahti
.. painajainen piinasi häntä yön pimeimpinä hetkinä. Se
oli melkein pelkkää meteliä ja kauhua: hän ja Dan kahden valkoisella tiellä
helvetillisen raastava kirkuna korvissa kaikuen. Hän heräsi ja tuijotti
pimeyteen koko ruumis vapisten, kunnes melu vaimeni. Sitten hän makasi
kiitollisena hiljaisuudesta, ja vaikka muisti yhä valkoisen tien, pelko
vetäytyi huoneen nurkkiin. Miten outoa, että hän näki painajaisia, vaikka
heillä oli niin mukavia suunnitelmia ja hän niin onnellinen.
Noin kolmekymppiset Bea ja Dan asuvat Lontoossa huonolla
asuinalueella pienessä kaksiossa. Bea on psykoterapeutti, joka niukasta
palkastaan huolimatta pitää työstään ihmisten auttajana. Mustan yksinhuoltajaäidin
ja valkoihoisen isän jälkeläinen Dan puolestaan on kiinteistönvälittäjänä vain
taloudellisesta pakosta – mieluiten hän olisi taidemaalari. Nyt pariskunta on
päättänyt käyttää keräämäänsä vararahastoa tehdäkseen tuulettumismatkan
Eurooppaan.
Ensimmäinen pysähdyspaikka on Ranskassa, missä Bean
pikkuveljellä Alexilla on isän hänelle ostama kartanohotelli. Pari vuotta
kestäneestä remontista huolimatta tilat ovat yhä täysin keskeneräiset ja Alex itse
sekaisin kuin seinäkello. Hän on ollut aiemmin hoidossa mielenterveys- ja
päihdeongelmien vuoksi, mutta alkoholia näyttää kuluvan yhä runsaasti. Bean
mukaan Alex on särkynyt lapsuudessaan kokemiensa asioiden vuoksi.
Hotelli Paligny ei kaiken kaikkiaan vaikuta kovin mukavalta
lomapaikalta jo siitäkin syystä, että se tuntuu kuhisevan käärmeitä ja rottia. Epämukavuus
lisääntyy entisestään, kun Bean ja Alexin vanhemmat, Griff ja Liv Adamson, saapuvat
vierailulle. Dan ei ole tavannut heitä kuin kerran aikaisemmin, koska Bea on
kieltäytynyt kaikesta yhteydenpidosta. Bea on nytkin vanhemmilleen oudon tyly
ja Alex puolestaan lähes paniikissa.
Danin silmissä appivanhemmat ovat hurmaavia ja
mielenkiintoisia. Vasta nyt hänelle selviää, miten äärettömän rikas Griff on ja
miten suurta omaisuutta Bea voisi hallinnoida, jos vain haluaisi. Griffin
vihjailut saavat Danin miettimään, eikö hänenkin mielipidettään olisi pitänyt
kysyä rahavarojen käytössä. Eikö Bea ole ollut itsekäs ja epäoikeudenmukainen
pakottaessaan Danin elämään köyhyydessä?
Dan oivalsi olleensa aina ylpeä siitä, että oli valinnut
juuri Bean kuin olisi nähnyt tässä totunnaista merkityksellisempää kauneutta.
Oli hyvä, ettei hän ollut tiennyt kaikkea. Varakkuudella ei pitäisi olla mitään
merkitystä ihmissuhteissa. Hän vakuutti itselleen, ettei sillä ollut.
Bea puolestaan alkaa Griffin ja Livin vaikutuspiirissä
epäillä Danin rakkautta. Hän on aina tiennyt olevansa ruma - voiko komea Dan
nähdä hänenkaltaisessaan tyylittömässä naisessa muuta kiehtovaa kuin hänen
omaisuutensa? Onko hän tarpeeksi vahva taistelemaan rahan houkutusta vastaan
vai tuhoutuuko avioliitto?
Pari päivää myöhemmin perhettä koettelee tragedia, mutta muuttaako se oikeastaan mitään ihmisten käyttäytymisessä tai asenteissa? Jones kirjoittaa tavanomaisella taloudellisella tyylillään. Yksityiskohdilla
on merkitystä ja konkretian ohella on myös todella paljon symboliikkaa. Hotelli Paligny käärmeineen ja seitsemän
kuolemansynnin mukaan nimettyine huoneineen vie ajatukset kadotettuun
Paratiisiin. Öykkäröivä Griff ja itsekeskeinen Liv ovat siellä vain pari
myrkkykäärmettä lisää.
Kirja on mukaansatempaava ja jännittävä kuin trilleri, mutta
viimeiset parikymmentä sivua jättävät pahan maun. Kirjailijalla on tietenkin
ollut omat syynsä kirjoittaa loppu sellaiseksi kuin se on: kirja alkaa
painajaisella ja loppuu painajaiseen. Epäoikeudenmukaiselta se silti tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti