DE CÉSPEDES, ALBA: Kielletty päiväkirja

Kustantaja: Otava 2022

Alkuteos: Quaderno Proibito (alkuteos 1952)

Suomennos: Anna Louhivuori

Sunnuntaina 26. marraskuuta 1950 Valeria Cossati ostaa pelkästä mielenjohteesta tupakkakaupasta muistiinpanovihon. Hän aikoo ruveta pitämään päiväkirjaa, mutta salassa perheeltään. Kaikki nimittäin ensinnäkin nauraisivat makeasti koko ajatukselle ja toisekseen haluaisivat lukea Valerian tekstit. Tai sitten jompikumpi lapsista nappaisi vihon omaan käyttöönsä.

Valeria joutuu käymään ansiotyössä, sillä aviopuoliso Michelen palkka ei yksinään riitä elättämään perhettä. Toimistossa työskentelyn lisäksi Valeria hoitaa italialaiselta naiselta odotettuun tapaan kaikki kotityöt pyykinpesusta ruoanlaittoon ja talouskirjanpidosta tiskaamiseen. Niinpä hän pystyy kirjoittamaan vihkoonsa vain silloin, kun muu perhe on poissa tai nukkumassa.

Minäkin tyytyisin pieneen soppeen. Mutta en koskaan onnistu eristäytymään hetkeksikään ja voin saada vähän aikaa kirjoittaa tätä päiväkirjaa vain yöunten kustannuksella. Jos kotona ollessani keskeytän hetkeksi työn, jota olen tekemässä, tai iltaisin vuoteessa lopetan lukemisen tuijottaen tyhjää, aina on joku kysymässä huolehtivaisena, mitä minä ajattelen.

Päiväkirjan myötä Valerialle valkenee, miten tympääntynyt hän on elämäänsä. Köyhyys ja omista tarpeista luopuminen toisten hyväksi katkeroittavat. Välit aviopuolisoon ovat kahdenkymmenen vuoden aikana muuttuneet arkisiksi ja etäisiksi; eihän mies kutsu vaimoaan enää edes nimeltä, vaan nimittää tätä äidiksi! Valeria tuntee itsensä 43-vuotiaana edelleen varsin nuorekkaaksi, mutta onko Michele enää lainkaan kiinnostunut?

»Sanoit aina: ”Tule tänne lepäämään.” Vedit minut luoksesi, puristit minut syliisi, emmekä me levänneet.» Hän alkoi nauraa ja teki välttelevän eleen: »Se kuului siihen ikäkauteen. Mitä ihmettä haudot mielessäsi? Vähitellen määrätyt tavat jäävät pois ja lopulta niitä ei tule ajatelleeksikaan.»

Aikuistuneista lapsistakin on huolta. Kaksikymppinen Mirella-tytär seurustelee itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa, mutta näköpiirissä ei ole kihlausta – avioliitosta puhumattakaan. Onko tytär jo miehen rakastajatar? Onko maine menetetty? Isoveli Riccardo puolestaan lepsuilee lakiopinnoissaan, haaveilee muutosta helpon rahan perässä Argentiinaan ja seurustelee (Valerian mielestä) kovin velton ja yksinkertaisen neitosen kanssa.

Valerian itsetuntoa lisää hänen asemansa työssä, missä johtaja uskoo hänelle tavallista arkaluonteisempia tehtäviä. Johtajan ja Valerian välille kasvaa vähitellen lämpö ja luottamus, kun kumpikin alkaa paeta lauantaisin kotoaan toimistoon tekemään töitä ja keskustelemaan. Mitään moitittavaa ei tapahdu, mutta yhteistä matkaa Venetsiaan suunnitellaan tosimielellä. Valeria ihan nuortuu!

Ilma ympärilläni on oudon väkevää ja kaikki esineet ovat saneet silmissäni uuden viehätyksen. En ole enää väsynyt, ja jokainen alkava päivä tekee minut iloiseksi ja on täynnä lupauksia. Olen joskus aikaisemminkin tuntenut samaa, kun kaunis ilma ja puiden vehreys hehkuu auringon paisteessa, mutta ne ovat olleet vain lyhyitä silmänräpäyksiä…

Elämä tuottaa kuitenkin Valerialle suuria – ja loppujen lopuksi melko mieluisia – yllätyksiä. Päiväkirjan kirjoittaminen ei puolen vuoden jälkeen enää tuota vapauden tunnetta, vaan tekee olon levottomaksi ja vainoharhaiseksi. Valeria on ammentanut tekstiin sisimmät ajatuksensa, mutta pelästyy nyt kuvaa, joka alkaa muodostua hänestä itsestään. Päiväkirja on hävitettävä!

Kielletty päiväkirja kuvaa keskiluokkaisen italialaisnaisen pyristelyä sovinnaisuussääntöjä vastaan. Toimistotyöläinen ei istu varakkaiden aviomiesten rahoilla elelevien kouluaikaisten ystäviensä joukkoon, mutta elokuvatuottajana työskentelevä Clara on puolestaan liian boheemi ja vapaamielinen. Mirelle-tytärtä Valeria paheksuu, koska niin kuuluu tehdä, mutta sisimmässään taitaa kadehtia. Ja Riccardon alistuva kihlattu – ei kiitos!

Päiväkirjan teksti on punnittua ja tarkkaa kuvatessaan Valerian ajatuksia, tunteita ja havaintoja. Mitään kovin ihmeellistä tai kuohuttavaa ei tapahdu, mutta silti arjesta kasvaa jotain suurta ja yleispätevää, mikä pystyy yhä puhuttelemaan aivan toisenlaisessa kulttuurissa ja aikakaudessa elävää lukijaa.

Italialais-kuubalainen Alba de Céspedes (1911–1997) oli feminismin pioneeri, jota pidetään nykyhetken kuuluisimman italialaisen naiskirjailijan eli Elena Ferranten esikuvana. De Céspedes työskenteli 1930-luvulla toimittajana, mutta vangittiin vuonna 1935 syytettynä fasisminvastaisesta toiminnasta. Samalla kaksi hänen teoksistaan joutui kiellettyjen kirjojen listalle. Vuonna 1943 hänet vangittiin uudestaan epäiltynä yhteyksistä vastarintaliikkeeseen. Kaikki tämä johti siihen, että de Céspedes muutti sodan jälkeen Pariisiin. Tunnetuimman teoksensa Kielletty päiväkirja hän kirjoitti Yhdysvalloissa aviopuolison työskennellessä siellä suurlähettiläänä.