VALPY, FIONA: Casablancan tarinankertoja

Kustantaja: Otava 2022

Alkuteos: The Storyteller of Casablanca

Suomennos: Taina Helkamo

Casablancan tarinankertoja -romaanin nykyhetki on vuodessa 2010. Silloin englantilainen Zoe saapuu Casablancaan miehensä Tomin kanssa, joka on ottanut viiden vuoden pestin varustamon marokkolaiseen toimistoon. Pariskunta toivoo näin saavansa elämäänsä uuden alun, sillä heille on tapahtunut jotain hyvin surullista, minkä seurauksena liittoon on laskeutunut vaivaantunut hiljaisuus. Zoen kohdalla elämää hankaloittavat myös erilaiset pakkotoiminnot, esimerkiksi jatkuva käsien peseminen.

Casablancassa Zoe otetaan heti muiden ulkomaankomennuksella olevien vaimojen joukkoon, minne hän ei kuitenkaan oikein tunne sopivansa. Onneksi naisten joukosta löytyy Kate, joka osaa auttaa Zoea hänen uudessa harrastuksessaan eli tilkkutyön tekemisessä ja joka osoittautuu muutenkin ystävälliseksi ja ymmärtäväiseksi. Kotona Zoen seurana ovat lempeä taloudenhoitaja Alia ja Zoen oma kullanmuru, Grace-vauva.

Sattumalta Zoe tekee lastenhuoneessa mieltä kutkuttavan löydön: irrallisen lattialankun alta löytyy pieni santelipuinen laatikko täynnä kiinnostavia esineitä ja nahkakantinen muistikirja. Ne vievät Zoen keskelle talossa 1940-luvun alussa eläneen perheen elämää ja kokemuksia, joita teini-ikää lähestyvä Josie-niminen tyttö on silloin kirjannut muistiin.

Josien perhe pakeni Pariisista vuoden 1940 lopussa saksalaisten miehitysjoukkojen lähestyessä, sillä Josien isä oli ”hairahtunut katolilainen”, joka oli avioitunut kauniin juutalaisen naisen kanssa. Perheen tarkoituksena oli päästä Yhdysvaltoihin, mutta lukuisien lupapaperien ja kansainvälisten viisumien järjesteleminen pakotti perheen viipymään Marokossa. Onneksi Papalla tuntui olevan runsaasti rahaa, joten elämä pakolaisleirillä vaihtui pian tilavaan taloon Casablancan ranskalaisessa korttelissa.

Casablanca kuului 1940-luvulla Vichyn hallituksen valvomaan Ranskan protektoraattiin, mutta saksalaiset saivat sielläkin vapaasti etsiä ja vangita juutalaisia ja vastarintaliikkeeseen liittyneitä. Monia teloitettiin varoitukseksi. Tarkkasilmäinen Josie aavisti, että hänen isänsäkin teki jotain vaarallista, mutta pystyikö hän tätä mitenkään auttamaan? Tytön kokema pelko purkautui painajaisina, joihin eivät viisaan unikauppiaankaan neuvot auttaneet.

Josien ja Zoen elämässä on tietynlaista yhtäläisyyttä. Josie kuului 1940-luvun pakolaisiin, jotka lähtivät Euroopasta natseja pakoon. Zoe puolestaan auttaa lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin vapaaehtoisena pakolaisleirillä, jonne ihmisiä on saapunut Afrikan maista joko kotimaan väkivaltaisuuksia pakoon tai paremman elämän ja työmahdollisuuksien toivossa.

Casablancan tarinankertoja on keveä ja viihdyttävä teos, mutta sisältää myös mielenkiintoista tietoa. Kuvaus sota-ajasta Casablancassa perustuu huolelliseen taustatyöhön ja esimerkiksi kirjassa mainittu tanssija ja näyttämötaiteilija Joséphine Baker työskenteli ihan oikeasti Marokossa Ranskan vastarintaliikkeen ja liittoutuneiden hyväksi. Zoen tilkkutyöharrastus puolestaan tutustuttaa lukijan tilkkutöiden salaiseen puoleen: niiden välittämiin viesteihin ja kertomuksiin. Paikoittainen naiivius ja epäuskottavuus eivät hirveästi haittaa, kun vastapainona on värikästä kuvausta kaupungin vilskeestä ja uljaasta luonnosta, herkullisista ruuista ja vanhasta kulttuurista.

… ajattelin joskus olevani vain pisara elämän meressä, mutta olen oivaltanut, etten ole mikään pisara: olen kokonainen valtameri yhdessä pienessä pisarassa… Salaisuus on siinä, että avaat sydämesi, vaikka se särkyisi. Sillä silloin ymmärrät, että kykenet kestämään sen kaiken: tuskan ja rakkauden, pimeyden ja valon. Aivan kuten valtameri. Sen oppiminen voi olla melkoinen haaste, ja se ottaa aikansa, mutta loppujen lopuksi totuuden kohtaaminen on se, mikä vapauttaa meidät.