17.7.2023

McALLISTER, GILLIAN: Väärässä paikassa väärään aikaan

 Kustantaja: WSOY 2023

Alkuteos: Wrong Place Wrong Time

Suomennos: Riina Vuokko

Gillian McAllisterin romaani Väärässä paikassa väärään aikaan sijoittuu Liverpoolin lähelle ja alkaa lokakuun 30. päivästä vuonna 2022 hieman keskiyön jälkeen eli päivästä nolla. Kirjan kertoja Jen kovertaa kurpitsaa halloweenia varten ja odottelee kahdeksantoistavuotiasta poikaansa Toddia kotiin. Ikkunasta hän näkeekin Toddin lähestyvän, mutta myös toisen hahmon juoksevan tätä kohti.

Jenin alitajunta varoittaa vaarasta. Hän huutaa puolisoaan Kellyä apuun ja ryntää ulos poikaansa vastaan, mutta liian myöhään. Veitsi välähtää ja mies makaa maassa kuolleena. Todd ei puolustele tekoaan mitenkään, vaan sanoo tehneensä vain sen, mikä oli pakko tehdä. Kuka kuollut mies on? Tunsiko Todd hänet? Miksi Toddilla oli veitsi?

Todd katsoo Jeniä isänsä olan yli. Ilme hänen kasvoillaan ei kerro mitään. Hän irrottaa otteensa veitsestä. Pudotessaan jäiselle jalkakäytävälle se soi kuin kirkonkello. Todd pyyhkäisee kädellä kasvojaan, ja niihin jää verinen tahra.

Todd vangitaan ja järkyttyneet vanhemmat joutuvat palaamaan kotiin odottelemaan aamua. Juristina toimiva Jen yritti kyllä jo yölläkin tavoitella tuntemiaan rikosasianajajia saadakseen jonkun poikansa tueksi, mutta Todd ilmoitti poliisien välityksellä, ettei halua ketään.

Aamulla Jen muistaa heti herätessään illan kauheudet, mutta yllättäen Todd onkin kotona ja käyttäytyy niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päinvastoin: hänen mielestään äiti puhuu ja käyttäytyy kummallisesti. Vähitellen Jenille selviää, että menossa on vasta perjantai 28. lokakuuta. Kuinka se on mahdollista? Onko Jen tullut hulluksi?

Onko tulevaisuus jatkanut ilman häntä. Onko jossakin toinen Jen. Unessa, tai shokissa, täysin toimintakyvyttömänä? Siinä maailmassa, jossa Todd on luultavasti vangittu, pidätetty, saanut syytteen, tuomittu. Yksin.

Päivän mittaan Jen miettii elämäänsä, avioliittoaan ja äitiyttään aivan uudelta kannalta. Tästä näkökulmasta katsottuna monet aikoinaan pitkäveteisiltä tuntuneet ja päivästä toiseen samankaltaisina toistuneet hetket ovatkin oikeasti olleet arvokkaita. Mitä Jenin pitäisi tehdä saadakseen vanhan elämänsä takaisin? Selvittää, miksi Todd teki murhan ja estää se? Miten?

Seuraavana aamuna Jen toteaa siirtyneensä taas vuorokauden verran kauemmas menneisyyteen ja jatkossa sama toistuu. Jossain vaiheessa siirtymä on jo useamman päivän mittainen, sitten jo kuukausia ja lopulta vuosia. Koti vaihtuu ja vanhanaikaisten esineiden käyttötapaa tuskin enää muistaa. Jen itse nuortuu nuortumistaan. Viimein päädytään vuoteen 2003, jolloin Jen ja Kelly tapasivat ensi kertaa Jenin isän omistamassa asianajotoimistossa.

Vähitellen Jen oivaltaa, että jokainen hänen uudelleen elämistään päivistä on jollakin tavalla merkityksellinen murhan ymmärtämisen ja ehkä estämisenkin kannalta. Hän havaitsee nyt enemmän yksityiskohtia ja osaa paremmin tulkita niitä. Hän puuttuu tapahtumien kulkuun aktiivisemmin ja tarvittaessa hyödyntää tietojaan tulevaisuudessa tapahtuvista asioista.

”Niin, kaikkina niinä päivinä, jotka olen elänyt uudestaan, ainakin tähän saakka, olen saanut jotain selville, kun olenkin itse toiminut eri tavalla kuin tavallisesti… olen seurannut jonkun perässä ja nähnyt sellaista, mitä en ensimmäisellä kerralla nähnyt. Kiinnittänyt huomiota pieniin merkkeihin.”… ”No, sitten on kai perusteltua ajatella, että jokainen päivä, johon heräät, on rikoksen kannalta jollakin tavalla merkittävä.”

Tässä uudelleen eletyssä elämässä Jen ymmärtää sekin, että on ollut niin kiireinen, ettei ole osallistunut riittävästi poikansa elämään. Onko Todd ajautunut tekemään murhan, koska Jen on ollut huono äiti? Tällä kertaa Jen on enemmän läsnä ja yrittää ymmärtää poikansa tiedeharrastustakin, mutta muuttaako tämä tulevaisuutta mitenkään?

Lukija saa uusia tietoja ja törmää yllätyksiin yhdessä Jenin kanssa. Samat henkilöt alkavat tuntua epäilyttäviltä. Lukija joutuu myös ihmettelemään, mikä merkitys on Jenin kokemusten väliin lomitetuilla kuvauksilla vastavalmistuneen poliisin Ryan Hilesin ensiaskelista käytännön töissä. Entä tarina kadonneesta vauvasta?

Väärässä paikassa väärään aikaan -dekkarin juoni on mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Liikaa ei kannata asettua pohtimaan sen realistisuutta eikä kiinnittää huomiota mahdollisiin epäloogisuuksiin, vaan antaa vain tarinan viedä. Leppoisaa kesälukemista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti