Kustantaja: WSOY 2023
Tämä on tarina naisesta, joka löysi rakkauden ja kadotti
sanat. Vai sittenkin tarina naisesta, joka löysi sanat ja kadotti rakkauden?
Pirkko Soiniselta (s. 1969) on aiemmin ilmestynyt runokokoelma Avataan siiven alta (Sanasato 2016) sekä elämäkerralliset
romaanit Ellen kuvataiteilija Ellen Thesleffistä (WSOY 2018) ja Valosta
rakentuvat huoneet arkkitehti Wivi Lönnistä (Bazar 2021). Uusin teos Kipulintu
puolestaan kertoo runoilija Maila Pylkkösestä (1931–1986). Se ei ole
elämäkerta, vaan tarina, jossa menneisyys, nykyisyys ja tuleva sekä arkinen
elämä ja runous kieppuvat kuin kaleidoskoopin palat.
Kipulintu-romaanissa on kaksi näkökulmaa. On tunteita
ja tunnelmia läheltä kuvaileva minäkertoja ja on asioita etäämpää katsova
”hän”, mutta puhuja on silti aina Maila. Asioita kommentoiva ja välillä
sekä Mailaa että lukijaa puhutteleva ääni on ikääntyneen Mailan, joka on jo
kokenut ne myötä- ja vastamäet, jotka nuorella Mailalla ovat vielä edessään.
Siksi kannustukset, moitteet ja varoitukset.
Maila eli nuoruutensa kasvattiäidin hoivissa ja tunne siitä,
että oli tullut biologisen äitinsä hylkäämäksi, vaikutti ehkä myöhemmin hänen omiin
ratkaisuihinsa. Lahjakas tyttö kirjoitti ensimmäisen runonsa yhdeksänvuotiaana
ja lähetti sen lastenlehden joulurunokilpailuun. Sen jälkeen runous kuului
kiinteästi Mailan elämään: On kirjoitettava, jotta on mahdollista elää.
Lyhyestä rakkaussuhteesta syntyi Mailan esikoinen Riiko,
jonka kanssa eläminen oli yksinhuoltajan aherrusta, mutta samalla tasapainoista
ja onnellista. Tämän seurauksena Maila löysi runoihinsa aivan uuden aihealueen
ja uuden tyylin. Runoilija alkoi kirjoittaa arkisista asioista ja katsoa
läheltä arjen pieniä yksityiskohtia huumorin pilke silmäkulmassa. Oikean rytmin
ja muodon hän etsi yksinkertaisesti puhumalla runonsa ääneen – silloin huomasi
heti, jos jokin tökki. Kriitikot mieltyivät; tuli kiitosta ja apurahoja.
Sitten Mailan elämässä tapahtui käänne, jonka kaikki
vaikutukset selvisivät vasta vuosien jälkeen: hän rakastui, hullaantui aivan
järjettömästi. Valitettavasti miehen myötä Mailan elämään tuli myös alkoholi. Päihtyneenä
hän ei osannut käyttäytyä ja menetti näin ystäviään. Hän menetti sanojaan. Hän
menetti lopulta myös lapsensa, esikoisensa Riikon ja Karolus-vauvansa. Miehestä
hän ei pystynyt luopumaan, koska rakastamisen ja hoivaamisen tarve oli niin suuri..
Mailan mieli sairastui 1970-luvulla ja hän vietti pitkiä
aikoja Nikkilän sairaalassa Sipoossa. Siellä hän koki rinnallakulkijakseen ja
tuekseen runoilija L. Onervan, joka itsekin oli ollut sota-aikana hoidettavana
Nikkilässä. Jossain vaiheessa Maila kuitenkin pystyi irtaantumaan tästä kuvitelmasta,
olemaan itse vahva ja selvärajainen.
Luojani, minä todella olen tässä, makaan Nikkilän
vaahteran alla, ja tuolla jossain, maailmassa, avaruusasemat putoavat maahan,
eikä minun pidä välittää siitä, minun pitää nyt välittää vain itsestäni, tuntea
ääriviivani, olla läsnä itsessäni, tuntea olevani kokonainen, ehjä… Auringosta
leikattu paperinukke – se olen minä!
Kipulintu-teoksessa Soininen yhdistelee oivaltavasti
puhekieltä runollisuuteen. Hän solmii Mailalta lainaamiaan säkeitä omaan
tekstiinsä, mutta kertoo kyllä aina, mistä kokoelmasta otteet ovat peräisin. Toisinaan lauseet tiivistyvät mietelauseenomaisiksi ja toisinaan laajenevat pitkiksi rimpsuiksi. Esimerkiksi sota-aikaa elävä
Maila-tyttö on makaronivelli, pommisuojan kostea seinä,
täikamman tiheä piikistö. Aikuinen Maila puolestaan aloittaa luonnehtimisen
tähtisumusta ja päätyy nyrkkiin pusertuneeseen käteen ja rinnasta suihkuavaan
maitoon.
Maila Pylkkösen elämästä jäi jäljelle vain vähän – hautakiveäkään
ei ole missään. Laatikkokaupalla käsin
kirjoitettuja papereita tuhoutui vesivahingossa. Tallella ovat kuitenkin runot,
jotka ovat olleet Soinisen tärkeintä lähdeaineistoa yhdessä Mailan tunteneiden
henkilöiden haastattelujen kanssa. Teoksessa on katkelmia
Mailan runoista ja niistä kirjoitetuista kritiikeistä ja teksteistä. Teoksen
nimi Kipulintu löytyi kokoelmasta Jeesuksen kylä.
Ampiainen nousee
maasta, maapesästä,
piirtää spiraalia, poraa irti
ilmasta kehät,
pistää avaruuteen,
kellonjousi piirtää ampiaisen,
kipulintu, ampiainen,
alituinen särky.
PS. Kirjasta löytyy selitys myös Martti Ruokosen suunnittelemaan kansikuvaan eli hippiäisen jalkoihin.
En ole lukenut sen paremmin Soinista kuin Pylkköstäkään, mutta tämä Kipulintu vähän kiinnostaa.
VastaaPoistaMinä pidin kovasti Soinisen Valosta rakentuvat huoneet -teoksesta, mutta kyllä Kipulintukin puhutteli.
Poista