Kustantaja: WSOY 2024
Alkuteos: Chevreuse (2021)
Suomennos: Lotta Toivanen
Filosofianopettaja oli aikoinaan paljastanut hänelle,
että elämän eri vaiheet – lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus – olivat yhtä
kuolemaa kuoleman perään. Sama päti muistonpirstaleisiin, joita hän kiireesti
koetti kirjata talteen: erään elämänvaiheensa muistikuvia, joiden näki
vilisevän ohitse ja painuvan lopullisesti unohduksiin.
Chevreusen vuodet -romaanin päähenkilö Jean Bosmans etsii
muistojensa punaista lankaa. On seitsemänkymmentävuotias kirjailija Bosmans,
joka muistelee viidenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia, ja on
kaksikymmentävuotias Bosmans, jonka yrittää tavoittaa muistikuvia ajasta,
jolloin oli viisivuotias. Ihmiset, paikat ja tapahtumat sekoittuvat toisiinsa vailla
tarkkuutta ja täsmällisyyttä.
Ajan oloon kaikki kiintopisteet olivat kadonneet, niin
että kauempaa katsottuna tapahtumat näyttivät samanaikaisilta ja sekoittuivat
kuin kaksoisvalotetut valokuvat.
Parikymppinen Bosmans tutustuu 1960-luvun puolessavälissä
pariisilaisessa kahvilassa Camilleen, jota pidättyväisyytensä vuoksi kutsutaan Kivikasvoksi.
Eräänä päivänä Bosmans lähtee Camillen ja tämän ystävättären Martinen kanssa katsomaan
Chevreusen laaksossa sijaitsevaa taloa, jonka Martine ilmeisesti aikoo vuokrata.
Bosmans ei kerro naisille, että on lapsuudessaan asunut tuossa talossa, mutta silti
tuntuu, että naiset yrittävät testata hänen muistikuviaan.
Paluumatkalla seurue päätyy Pariisin Auteuil’n
kaupunginosassa sijaitsevalle talolle, joka sekin on Bosmansille tuttu. Hän on
käynyt eräässä talon asunnoista Camillen kanssa ja muistaa hämärässä salissa
sohvilla lojuneet ihmiset, kovaäänisen musiikin ja epämääräisen tunnelman. Nyt
parikin ihmistä kehottaa Bosmansia pysymään erillään tuosta porukasta.
On muitakin ihmisiä, joihin Bosmans Camillen välityksellä
tutustuu tai joista kuulee puhuttavan. Vaikuttaa siltä, että nämä ihmiset
muodostavat jonkinlaisen verkoston, mutta omaavat myös yhteyksiä eräisiin Bosmansin
lapsena tapaamiin henkilöihin. Näihin henkilöihin liittyviä erikoisia esineitäkin
putkahtelee nyt esiin: hajustettu hopeinen sytytin ja ”Yhdysvaltain armeijan
kello”.
Onko niin, että tilanteita on lavastettu palauttamaan Bosmansin
mieleen jokin tietty lapsuuden tapahtuma? Onko Bosmans nähnyt viisivuotiaana
jotain tärkeää, mutta vuosien kuluessa unohtanut näkemänsä? Onko hän
joidenkuiden mielestä vaarallinen todistaja vai pikemminkin jonkin tärkeän
tiedon hallussapitäjä?
Mutta miksi hän olisi huolissaan, hänhän oli jo vuosia
elänyt todellisuuden ja unen kapealla rajavyöhykkeellä, antanut niiden valaista
toisiaan ja joskus sekoittua…
Lopulta Bosmans alkaa kokea tilanteen sen verran uhkaavaksi,
että matkustaa syrjäiseen vuoristokylään kirjoittaakseen kokemuksistaan
romaanin - ehkäpä juuri tämän Chevreusen vuodet -teoksen. Menneisyyden
haamut tuntuvat vähemmän pelottavilta, kun ne on muutettu romaanihenkilöiksi.
Kirjan ilmestymisen jälkeen yhteys Camilleen ja hänen
ystäviinsä katkeaa, mutta Bosmans saa eri tahoilta uutta tietoa näistä henkilöistä.
Erään erittäin keskeisen tiedon hänelle tarjoaa – uskomatonta kyllä – lennosta
napattu, tuntematon taksikuski. Moni asia osoittautuu valheeksi, mutta silti
todelliset henkilöt ja Bosmansin luomat romaanihahmot menevät osittain
päällekkäin.
Modiano kuvaa kylämiljöötä hyvinkin yksityiskohtaisesti,
mutta jättää ihmiset epämääräisemmiksi. Jopa Bosmans tuntuu olevan maailmasta
irrallaan, sillä hänen omaisistaan, ystävistään tai elämästään ei puhuta juuri
mitään. Kirjailija mainitsee kyllä esimerkiksi Bosmansin mielikirjan, mutta se
tieto ei ole mitenkään tärkeä itse tarinan kannalta.
Chevreusen vuodet -romaanin tunnelma on surumielinen käsitellessään
ajan kulumista ja yhä kauemmas karkaavia muistoja, mutta toisaalta unenomainen,
jopa uhkaava. Vuonna 2014 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut Patrick Modiano
(s. 1945) rakentaa teoksensa taiten, joten kiinnostus pysyy eksyttävistä sivupoluista
huolimatta yllä aina mysteerin ratkeamiseen saakka. Kiinnostava lukukokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti