16.11.2026

LIKSOM, ROSA: Talo : pastoraali

Kustantaja: Like 2026

Kansi: Elina Warsta

Rosa Liksomin teos Talo : pastoraali alkaa jatkosodan päättävän Moskovan välirauhan julistamisesta syyskuussa 1944. Yhtenä rauhanehtona on Suomessa vielä olevien saksalaisjoukkojen riisuminen aseista ja karkottaminen maasta. Teos päättyy Lapin sodan alkamiseen ja alueen väestön evakuointiin eli tilanteeseen, josta Liksomin edellinen romaani Väylä (2021) alkaa.

Tapahtumapaikkana on rajajoen tuntumassa sijaitseva komea maatalo pihapiirissä sijaitsevine talousrakennuksineen. Kertojana on teini-ikäinen Aale, tuberkuloosin sairastanut huutolaispoika, jonka Vanhaemäntä on hankkinut halvalla taloon apupojaksi. Aale on hoksaavainen ja ahkera, mutta ei heikkojen keuhkojensa vuoksi pysty raskaisiin töihin.

Mie seisoskelen puuhuohneen eessä ja veän tyynesti sisäle kirmakkaa, satheen raikastammaa syysilmaa. Jos imasisin hätäsesti, keuhkot panisit vasthaan. Satheen jälkheensä jättämä sumu kiertää ja kaartaa pelloitten hollila. Hahtuvapilvitten seasta vilkuilee aurinko.

Talon väkeen kuuluu Vanhanemännän lisäksi hänen poikansa eli Otto-isäntä, joka viihtyy parhaiten kaupungissa saksalaisten sotaherrojen parissa, mutta suunnittelee silti tilalle kaikenlaisia uudistuksia. Isännän kolmesta pojasta sotaan ovat osallistuneet Kaksospojat, joista vain toinen on nyt palaamassa kotiin. Isännän nuorinta poikaa Aale kutsuu Piruksi, hyvästä syystä.

Lisäksi talossa asustaa Oton sisar Leila, mieleltään epävakaa nainen, joka ahdistusten hetkinä usein turvautuu Aaleen. Talon langat ovat Emännän kuoleman jälkeen olleet lähinnä Signe-piian käsissä. Rengit on viety sotimaan ja vain puolikuntoinen työmies jätetty taloon. Nyt syystöiden lähestyessä Isäntä on kuitenkin onnistunut pestaamaan ”laajasti pätevän” rengin.

Rengithän yleensä nukkuvat pirtissä, mutta tälle Rengille varustetaan peräti salinpääty ja pieni kamari. Omituista on sekin, että hän saapuu matkalaukku kädessä pirssillä ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa kenenkään hätyyttelemättä. Kun hän lopulta suvaitsee saapua muiden luokse tupaan syömään, on Aale tarkkana:

Näen ensimäisenä aataminomenan, joka klunkuttaa sen kurkussa. Sitte minun huomio takertuu jykehvään, jämthiin leukhaan ja nokhaan. Se on komea, vahva ja kaartuu hienosti levheitten ja pulleitten huulitten tuntuhmaan. Tämä räkätehas on hauskan naaman keskelä, ja nokkavarren molemin puolin isot, syvän sinipruunit silmät. Leveä suu, ylhväät huulet, rypytön otta. Haistan sen väkevän miehenhaijun. Tuntuu, että halkean kahtia. Sen tukka on kiharainen. Se on roteva, mutta ei ymmyrkäinen.

Aalen seksuaalisuus on heräämässä ja hänen kärsäksi kutsumansa siitin alkanut osoittaa outoa toimeliaisuutta. Pojan ajatusten ja halujen kohde on nyt Renki, mutta tämä ei näytä mitenkään huomaavan ihailijaansa. Onko Renki ehkä kiinnostunut Leilasta? Aalen kärsän näpelöinnin ja päässä pyörivien ajatusten kuvaamiselle omistetaan kirjassa melko paljon sivuja.

Mutta sitten alkavat tapahtumat vyöryä. Sato saadaan korjattua kylänmiesten avulla. Renki pakenee pellolla syntyneen kärhämän jälkeen joen yli ja hänen hirviömäinen taustansa paljastuu. Arvotavaroita pakataan länteen vietäviksi ja kaikki talon miehet – Aale heidän joukossaan – viedään sotimaan. Evakkoon joutuneita vyöryy talon ohi.

Koko ranta on mustana ammuvaa karjaa ja karjatyttäriä. Sotihlaat kyöräävät niitä kiikkerälle lautale. Vilkasen iän suunthaan, sieltä vyöryy ruskeanvalkoisena puhaavana ja paisuvana koskena lehmää, hiehoa, vasikkaa, sikiötä, sikkaa, hurstisäkkiä, kläppiä, kannaa, kirstua, kissaa, koiraa, kungastoolia, kattilaa, pesumaljaa, plättypannua, puusaavia, pänikkää ja porontaljaa. Kaikki on menossa sottaa pakhoon joe ylitte läntheen.

Talo-romaani teksti on kokonaan tornionjokilaakson murretta, mutta sen rytmiin ja hengitykseen tottuu yllättävän nopeasti. Tukena on vielä kirjan lopussa oleva sanasto. Liksom kuvaa tarkkaan talon eri huoneita ja tavaroita sekä ihmisten toimia, kuten esimerkiksi leivän leipomista. Lukija seuraa kaikkea kuin näytelmää.

Miksi romaanin otsikossa on lisämääreenä ”pastoraali”? Maalaistalossa on toki eletty syrjässä sodan melskeistä idyllisessä ympäristössä, mutta viitataanko tässä hieman parodisesti myös Aalen rakkaustarinaan? Toisaalta kirjailija kuvaa ymmärtäväisesti Aalen kehittymistä kohti aikuisuutta ja oman itsensä tuntemista sekä kaikkien talon asukkaiden toisilleen osoittamaa suvaitsevaisuutta ja tukea.

Rosa Liksom (s. 1958) voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2011 teoksellaan Hytti nro 6 ja Ruotsin Akatemian Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2020. Talo : pastoraali on ehdolla vuoden 2026 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti