Kustantaja: Like 2018
Historiallinen romaani Hunan
perustuu kirjailija J. Pekka Mäkelän kummitädin Helvi Södermanin (1902-1986)
autenttisiin päiväkirjoihin, joita tämä kirjoitti lähetystyökentällä Kiinassa vuosina
1935-1946. Helvin lisäksi romaanissa on lukuisia muita henkilöitä, joiden
lyhyiden puheenvuorojen lomaan päiväkirjakatkelmia on sijoitettu.
Helvi Söderman toimii Suomessa opettajana saadessaan
sisäisen kutsumuksen lähteä lähetystyöntekijäksi Kiinaan. Ei opettamaan
lukemista ja matematiikkaa (kuten monet uskovat ja toivovat), vaan levittämään
Jumalan sanaa. Elämä syrjäisellä lähetysasemalla Tsinghissä on niukkaa, mutta
kiinnostavaa. Pieni seurakunta on jo muodostunut eivätkä paikalliset suhtaudu
muutenkaan vihamielisesti. Kielen opettelu vain vie aikansa.
Työ jatkuu
entisellään, tai ainakin niin entisellään kuin näissä oloissa on mahdollista.
Vaikka voi hyvin sanoa, ettei tässä maassa ole kovin usein koettu sellaisia
oloja joissa työtä voisi tehdä ikään kuin tavalliseen tapaan. Aina on jotakin
erikoista, aina on jotakin pelottavaa, aina on sotia ja väkivaltaa, aina on
pakolaisia tuolta tai täältä. (Ilta Auermäen kirjeestä 24. maaliskuuta
1942)
Vähitellen tilanne kuitenkin muuttuu pelottavammaksi.
Japanin armeija miehittää maata pala palalta ja kuullaan huhuja tavattomasta
raakuudesta. Kiinan joukot ovat huonosti varustautuneita ja taistelevat kaiken
lisäksi keskenään. Monen mielestä nimittäin kommunismin kannattajat ovat maalle
suurempi uhka kuin japanilaiset. Lähetystyöntekijöitä yritetään evakuoida
maasta, mutta laivaliikenne on uhattuna ja maarajan takana Neuvostoliitto käy
sotaa Saksaa ja sen liittolaista Suomea vastaan. Helvi pakenee vuorille.
Aamulla lähdimme
kodista suunnaten kulkumme vuorille suojaan. Tulimme muiden pakolaisten kanssa
tämän vuoren rinteelle pieneen mökkiin. Edemmäksi ei vuoritietä voinut mennä,
sillä vuoren tuolla puolen oli kiinalaisia sotilaita. Tuosta mökin rinteeltä
näkivät miehet, miten japsu joukkoineen kulki valtatietä kohti Tzeliä. Kaikki
pakenivat ylös vuorille, ja niin tulin minäkin tähän rinteelle. Raamattu on
mukanani, ja tässä suuren luonnon keskellä olen lukenut Daavidin historiaa. (Helvi
Södermanin päiväkirjasta 16.11.1943 Kai-p’ain läheltä)
Kirjan henkilögalleria on suuri. Suomalaisista
lähetystyöntekijöistä Ilta Auermäki harmittelee Helvin pidättyväisyyttä – edes Iltan
esille penkomissa päiväkirjoissa tämä ei paljasta mitään henkilökohtaista ja kiinnostavaa.
Iltalla on kyllä Suomessa sulhanen jolle kirjoitella kirjeitä, mutta silti hän on
kateellinen miesten Helviin kohdistamasta huomiosta. Maisterisihminen kai kiinnostaa…
Kiinalaiset henkilönnimet ovat vaikeita, mutta
joukosta tunnistaa pian Liu Chin-Chin -nimisen tyttösen, joka joutuu sotilaiden
raiskaamaksi ja pelastuu ainoastaan sveitsiläisen valokuvaajan ja kirjailijan
Johann Caspar Wolffin ansiosta. Tytön tie yhtyy hetkeksi Helvinkin tiehen.
Henkilöillä on kullakin oma paikkansa kudelmassa. Helvi
edustaa vankkumatonta (ja jopa hieman naiivia) luottamusta Jumalan johdatukseen
ja suojeluun. Herra Wolff puolestaan on levoton etsijä, joka ei usko lopullisen
totuuden ja elämän tarkoituksen löytyvän yhden ainoan uskonnon piiristä. Liu
Chin-Chin on sodan viaton ja voimaton uhri. Nuoret lähetysasemalla oppia
saaneet miehet taas paljastavat, miten eri suuntiin ja eri ideologioiden
kannattajiksi saman lähtökohdan omaavat ihmiset voivat lähteä.
Kiinalaiseen ajatusmaailmaan kuuluvat kiinteästi esi-isien
henget ja kuolleiden haamut. Niitä näkevät ja niiden kanssa keskustelevat useat
kirjan kiinalaissyntyisistä henkilöistä, mutta alkavatpa niitä lopulta erottaa
eurooppalaisetkin.
Hunan on
historiallisten romaanien ystävälle mieluista luettavaa. Kyseisestä
ajanjaksosta Kiinan ja Japanin historiassa ei ole suomeksi juurikaan
kertomakirjallisuutta, joten tässä saa paikattua aukon tiedoissa. Henkilöhahmot
ovat kiinnostavia, mutta itse Helvi jää loppujen lopuksi melko etäiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti