Kustantaja: Teos 2018
Lars Sundin Pietarsaari-trilogian
itsenäinen toinen osa Missä musiikki alkoi jatkaa vuonna 2014 ilmestyneessä Kolme sisarta ja yksi kertoja -romaanissa
tutuiksi tulleiden Ulla-Majn, Maggin ja Iriksen tarinaa. Nuo kolme naista ystävystyivät
vuonna 1948 osallistuessaan pietarsaarelaisen harrastajateatterin
kunnianhimoiseen hankkeeseen, Anton Tšehovin Kolme sisarta -näytelmään.
Traagisten tapahtumien vuoksi näytelmä ei saanut edes ensi-iltaa. Missä
musiikki alkoi puolestaan sijoittuu 1960-, 70- ja 80-luvuille ja siinä
pääroolin ottaa jo seuraava sukupolvi. Pietarsaaren lisäksi ollaan myös New
Yorkissa ja Vaasassa.
Missä
musiikki alkoi -romaanin nimetön kertoja on jo koulupoikana ollut lähes
pakkomielteisesti kiinnostunut Alf Holmista, kauniista ja jollakin
salaperäisellä tavalla muista poikkeavasta nuorukaisesta. Aikuisena hän päättää
kirjoittaa Alfin elämänkerran, tien rautalankabändien harrastajasta Tom of
Finland -oopperan juhlituksi säveltäjäksi. Mistä Alfin musiikki alkoi, mistä
hän poimi innoituksen sävellyksiinsä?
Alfin musiikillinen lahjakkuus oli jo varhain selvää
kaikille muille paitsi hänen äidilleen. Ulla-Maj sulki korvansa tiukasti
kaikelta, mikä vihjasikaan siihen suuntaan, että pojasta saattaisi tulla
loistava konserttipianisti tai säveltäjä. Alfista tulisi äitinsä tavoin
opettaja! Piste! Mutta eihän neroutta niin vain padota, sen joutuu Ulla-Maj
pettyneenä ja katkerana toteamaan.
Alfin tarinaan liittyy kiinteästi Ulla-Majn ystävän Maggin
perhe. Maggi on naimakaupan ansiosta varakas seurapiirirouva, joka uskottelee
itselleenkin elävänsä loistavaa parisuhdetta ja perhe-elämää. Maggin kunniaksi
on kuitenkin sanottava, että totuuden lopulta iskiessä hän kestää sen uljaasti.
Sitä hän ei tiedä, että kaikki perheen kolme tytärtä ovat kukin vuorollaan
ihastuneita Alf Holmiin.
Hieman maagisiakin piirteitä kirjassa on. Tarinan kertoja on
saanut poikien leikin seurauksena kivensirun silmäänsä ja samalla kyvyn nähdä
ihmisten pään sisään. Eikä ainoastaan nykyhetkeä. vaan myös menneisyyden ja
ajoittain myös tulevaisuuden. Haamujakin seudulla liikuskelee.
Mistä Alfin musiikki siis sai vaikutteensa? Lentokoneen
äänistä, avaruusolioista, merestä, Frank Zappasta, hautajaisvirrestä, jazzista,
Erik Satien ja Steve Reichin musiikista…
…sinfonia on oudon
hypnoottinen sävellys, jossa Alf yhdistää musiikin virtaan aitoa
lentoradioliikennettä, suihkumoottorin ujellusta, kaikuvia kuulutuksia,
poliisiauton sireenin ulvontaa, John F. Kennedyn äänen hänen vannoessaan
presidentin virkavalaa 20. tammikuuta 1961 sekä tunnussävelmän Kippari-Kalle-piirretystä, joka oli hänen suosikkinsa
amerikkalaisen TV:n animaatiosarjoista.
Sundin romaani noudattaa hyväksi havaittua keinoa
kirjoittaa lähihistoriasta: mainintoja ajankohdan musiikista, viittauksia kotimaan ja maailman tapahtumiin sekä tunnetuihin henkilöihin. Vertailukohtana tulee mieleen
toinen suomenruotsalainen kirjailija Kjell Westö, joskin Sundin kerronta on
rönsyilevämpää ja enemmän eri aikatasoissa liikkuvaa. Alfin elämäkertaa kirjoittava kertoja sanoo matkivansa työssään sinfonian
rakennetta eli palaavansa aina uudestaan tiettyihin teemoihin ja niin tekee
myös Lars Sund. Taitavaa tarinointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti