Kustantaja: WSOY 2022
Alkuteos: In the Woods
Suomennos: Natasha Vilokkinen
Ennen kuin alatte lukea tarinaani kerron siis nämä kaksi
asiaa: Minä janoan totuutta. Ja minä valehtelen.
Knocknareessa Dublinin lähellä tapahtuu 14. elokuuta 1984
jotain outoa. Kolme kaksitoistavuotiasta ystävystä menee metsään, jonka tuntee
kuin omat taskunsa, mutta vain yksi heistä, Adam Ryan, löytyy myöhemmin
katatonisessa tilassa, kengät veressä ja muistinsa menettäneenä. Kahta muuta ei
löydetä koskaan. Adamin vanhemmat lähettävät pojan oitis pahoja puheita pakoon Englantiin
sisäoppilaitokseen.
Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Adam on jälleen
Dublinissa, missä on päässyt rikostutkijaksi murharyhmään. Hän on vaihtanut
etunimensä Robiksi, koska ei halua tulla yhdistetyksi vuoden 1984 tapahtumiin,
ja pitänyt taustansa salassa myös esimiehiltään. Työparikseen Rob saa nuoren
naisen, Cassie Maddoxin. Näiden kahden välille syntyy toverillinen ja lämmin
suhde, johon sisältyy toisaalta miltei kakaramaista kujeilua ja toisaalta lempeää
huolenpitoa.
Tytöt, joista haaveilen, ovat lempeitä, he istuvat
kaihoisina korkeiden ikkunoiden ääressä tai laulavat suloisia vanhoja lauluja
pianon säestyksellä pitkät hiukset lainehtien, herkkinä kuin omenankukat. Mutta
tyttö, joka astelee rinnallasi taisteluun ja suojaa selustan, on tyystin eri
asia; hän aiheuttaa väristyksiä.
Sitten Robin ja Cassien tutkittavaksi tulee Konocknareessa
tapahtunut kaksitoistavuotiaan Katy Devlinin murha. Koko seutukunnan ylpeys,
kuninkaalliseen balettikouluun Englantiin hyväksytty Katy, löytyy vanhan metsän
lähellä sijaitsevilta arkeologisilta kaivauksilta aseteltuna muinaishistorialliselle uhrikivelle. Voiko Katyn kuolemalla olla jotain
yhteyttä ratkaisematta jääneisiin vanhoihin katoamisiin? Onko molempien
tapausten takana jokin uskonnollinen kultti?
Periaatteessa Robin ei pitäisi lainkaan olla tutkinnassa
mukana, mutta hän uskoo, ettei Katyn murha liity mitenkään hänen omaan
menneisyyteensä. Eivätkö epäilyttävämpiä ole esimerkiksi tiedot vireillä olevasta
moottoritiehankkeesta, jossa tie kulkisi juuri arkeologisten kaivausten
kohdalta. Suuret maa-alueet ovat vaihtaneet yhtäkkiä omistajaa, myös aiemmin
myyntikiellossa olleet. Lisäksi tien rakentamista vastustavan Moottoritie
muualle -kampanjan vetäjä Jonathan Devlin eli Katyn isä on saanut useita
nimettömiä uhkaussoittoja.
Toisaalta itse Devlinin perheessä kaikki ei tunnu olevan
kohdallaan. Kuka on omituisen ilmapiirin takana: väkivaltaiseksi väitetty isä,
omiin maailmoihinsa vetäytynyt äiti, pikkuäidin roolin ottanut Rosalind,
erityislapsi Jessica vai kotoa kohta lähtevä Katy?
Suuri määrä poliiseja ahertaa ja tutkii keräämäänsä
aineistoa yhä uudestaan, mutta jokainen lupaava johtolanka tuntuu johtavan
pelkkään turhautumiseen. Yksityiskohtien paljouden takia kokonaisuus jää piiloon
myös lukijalta.
Viikot olivat täpötäynnä pieniä asioita, jotka sillä
hetkellä tuntuivat merkityksettömiltä ja toisiinsa kuulumattomilta, niin kuin
esinekokoelma jossakin eriskummallisessa seurapelissä: kasvot, lauseet,
olohuoneet, puhelut, kaikki sulautuivat yhdeksi sekavaksi strobovalon
välkkeeksi. Vasta paljon myöhemmin, jälkiviisauden ankean kylmässä valossa, nuo
pienet asiat nousivat esiin, järjestäytyivät uudelleen ja solahtivat siististi
paikoilleen muodostamaan kuviot, jotka meidän olisi kuulunut nähdä alusta
pitäen.
Murhatutkinnan ollessa käynnissä Rob uskaltautuu ensimmäistä
kertaa yrittämään parinkymmenen vuoden takaisten hetkien kaivamista muistin
kätköistä. Joitakin asioita palaakin mieleen: riehakas riemu ystävysten mitätöidessä
aikuisten petollisia suunnitelmia, metsän ylenpalttinen voima ja vapaus – mutta
myös häivähdys jostakin pelottavasta. Rob on muistavinaan ilkkuvan naurun, joka
ei ehkä tullut inhimillisen olennon suusta.
Metsä ei ollut ikinä ollut niin rehevä tai kesytön.
Lehdet heijastelivat auringonsäteitä kuin ilotulitusväkkärät, ja värit olivat
niin kirkkaat, että niillä olisi voinut elää, hedelmällisen maan tuoksu oli
voimistunut yhtä huumaavaksi kuin ehtoollisviini. Kiisimme läpi hyrisevien
itikkapilvien, loikimme yli ojien ja lahojen puunrunkojen, oksat virtasivat
ympärillämme kuin vesi, pääskyset sirkustelivat polkumme yllä, ja vannon, että
vierellämme juoksi puiden lomassa kolme kaurista samaa tahtia.
Tässä vaiheessa on selvää, ettei Rob pysty käsittelemään
tilannetta. Henkisen romahduksen partaalla hän tekee niin monta kohtalokasta
virhettä sekä työssään että yksityiselämässään, ettei edes uskollinen ja urhea
Cassie onnistu enää suojelemaan ystäväänsä. Tosin juuri Rob oivaltaa, kuka on
murhaaja – vai oivaltaako sittenkään?
Pimennossa on ensimmäinen osa Tana Frenchin
kirjoittamasta Dublinin murhat -dekkarisarjasta, josta on alkukielellä
ilmestynyt jo kuusi osaa. Pimennossa on mielenkiintoinen yhdistelmä
trilleriä ja psykologista romaania, mutta olisi hyötynyt pienestä tiivistämisestä.
Nautittavaksi sen tekevät kauniit lauseet, hyvä henkilökuvaus ja tietynlainen
salaperäisyys ja yllätyksellisyys. Kirjasta on tehty tv-sarja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti