Kustantaja: Otava 2022
Alkuteos: In The Dark
Suomennos: Sirpa Parviainen
Olin kellarissa arkkitehtini kanssa, ja osa seinästä
antoi periksi. Siellä oli tyttö.
Oxfordissa sijaitsevassa paritaloasunnossa on meneillään remontti,
kun naapurin kellarista löytyy lukitun oven takaa aliravittu ja nestehukasta
kärsivä nuori nainen sekä parivuotias poika. Asunnon omistaa iäkäs ja muistisairas
William Harper, joka ei tunnu tietävän mitään siitä, mitä hänen kellarissaan on
tapahtunut ja jonka vakiovastaus kaikkeen on typerä lehmä.
Tutkinnasta vastaa kunnioitettu ja taitava rikoskomisario
Adam Fawley joukkoineen. Kuka nuori nainen on ja kuinka kauan hän on ollut
kellarissa? Tyttö kärsii selvästikin traumaperäisestä stressihäiriöstä; ei
pysty puhumaan, mutta kirkuu heti pojan nähdessään. Onko William Harper kidnapannut
ja raiskannut tytön? Onko poika syntynyt kellarissa ja viettänyt siellä koko
ikänsä?
Fawleyn mieleen palaa kaksi vuotta aiempi toimittaja Hannah
Gardinerin tapaus. Toimittaja ei saapunut koskaan sovittuun tapaamiseen, mutta
hänen pieni poikansa löytyi maastosta kylmettyneenä ja peloissaan. Gardinerien
talo on näköetäisyydellä William Harperin asunnosta, joten mies olisi
rauhallisella asuinalueella saattanut hyvinkin tehdä tekosiaan kenenkään
huomamatta. Pari vuotta aiemmin hänen kuntonsakin oli luultavasti huomattavasti
nykyistä parempi.
”Pahus, voisiko
näillä olla jokin yhteys?”
Quinn katsoo minua kysyvästi.
”Yhteensattuma?” hän kysyy hiljaa.
Katson jälleen karttaa, tytön
valokuvaa, ja muistan Hannah Gardinerin kasvot – kuvan, joka oli kiinnitettynä
tauluun juuri samalla tavalla, kuukausi toisensa jälkeen, kunnes lopulta otimme
sen pois. Hän ei ollut paljon vanhempi kuin tämä tyttö.
”En usko yhteensattumiin”, vastaan.
Poliisin työ etenee hitaasti ja takkuillen. Todistajiin ei
voi aina luottaa, sillä osa jättää kertomatta asioita, joiden ei usko liittyvän
tutkintaan. Osa muistaa tai on alun perinkin tulkinnut asioita väärin. Osa
sepittelee valheita ihan tarkoituksella. Joskus todisteet osoittavat yhteen
henkilöön, kumoutuvat uusien tietojen valossa ja vahvistuvat yhtäkkiä taas.
Mutkikkaan juonen takana tuntuu olevan itsekeskeinen ja tunteeton psykopaatti –
vai onko?
Pimeyteen- dekkarissa vuorottelevat kaikkitietävä
kertoja ja minämuodossa puhuva Adam Fawley, jonka elämään pääsee kiinnostavasti
tutustumaan myös henkilökohtaisella tasolla. Varsinaisen tekstin väliin on
liitetty lehtien uutissivuja, kuulustelupöytäkirjoja, todistajalausuntoja, sähköposteja
ja rikospaikkapiirustuksia, mikä lisää uskottavuutta ja antaa tunteen siitä,
että lukija on samalla viivalla rikostutkijoiden kanssa. Vihjeitä tulee, mutta
yllätyksellisyys säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti