OATES, JOYCE CAROL: Sisareni, rakkaani

Joyce Carol Oates (s. 1938) on käsittämättömän tuottelias kirjailija – pelkästään romaaneja häneltä on ilmestynyt tähän mennessä yli viisikymmentä. Ja lähes kaikki romaanit ovat paksuja! Viimeisin suomennettu teos Sisareni, rakkaani on 733 sivua pitkä kuvaus perheestä, jossa lapsille sälytetään vastuu vanhempien onnesta.

Skyler, 19-vuotias narkkari, kertoo kymmenen vuoden takaisista traagisista tapahtumista, jotka suistivat hänen elämänsä raiteiltaan. Skylerin pikkusisko Bliss kahmi palkintoja taitoluistelukilpailuissa jo nelivuotiaana, mutta murhattiin kotonaan seitsenvuotissyntymäpäiväänsä edeltävänä yönä. Murhasta epäiltiin niin Skyleria kuin hänen vanhempiaan. Lukijalla saattaa olla epäilynsä, mutta syyllisen tunnustusta saadaan odottaa kirjan loppuun saakka.

Skylerin kertomuksesta hahmottuu aluksi amerikkalainen unelmaperhe: komea ja menestyvä liikemiesisä, hemaiseva äiti, älykäs poika ja urheilullisesti lahjakas tytär. Pian kuitenkin rupeaa vaistoamaan, että jotain on pahasti vialla. Karismaattinen Bix-isä on melko sivistymätön pintaliitäjä, jolle oma ura ja vieraat naiset ovat tärkeämpiä kuin perhe. Lasten saavuttaman menestyksen hän on toki valmis omimaan. Perheen äiti Betsey puolestaan on turhautunut kaunotar, joka lastensa avulla pyrkii pääsemään parempiin piireihin ja kuuluisuuteen. ”Rakas mami” antautuu yhä enemmän uskonlahkon (ja pillereiden) viemäksi, ollen lopulta jo lähes maanisessa tilassa. Blissin kuolema osoittautuu hänelle ponnahduslaudaksi julkisuuden loisteeseen ja menestykseen. Skyler-parka ei täytä kummankaan vanhemman odotuksia, joten siskon murhan jälkeen hänet piilotetaan hoitolaitoksiin ja hänen syyllisyydentunteensa ja kaipauksensa turrutetaan pillereillä. Onneksi kirjan loppu lupailee hieman toivoa.

Skyler kääntyy suoraan lukijan puoleen, vihjailee tulevaan ja välillä oikoo omia puheitaan. Pelkkä tapahtumien kuvailu ei hänelle riitä, vaan hän täsmentää asioita runsaiden alaviitteiden avulla. Itse asiassa yksi luku muodostuu pelkästä alaviitteestä – aivan kuten Skyler uskoo olevansa perheessään pelkkä alaviite. On tekstissä muitakin erikoisuuksia. Joskus sanoja on mustattu piiloon, joten lukija voi vain arvailla niiden sisältöä. Jotkut sivut ovat vanhanaikaisella fontilla ja jotkut on kehystetty jostain syystä viivoilla. Mukana on myös käsin kirjoitettuja kirjeitä. Kirja poikkeaa siis tyylillisesti tavanomaisesta romaanista. Mihin sitten suuntautuu kirjan kärki? Arvostellaanko pienten lasten joutumista kamppailemaan terveytensä uhalla urheilusaavutuksista ja mallisopimuksista? Vai uskonlahkon imelää kaupallisuutta? Tuohtunut tunne kirjasta jää joka tapauksessa.