OLSSON, LINDA: Kun mustarastas laulaa

Kustantaja: Gummerus 2015

Alkuteos: I skymningen sjunger koltrasten

Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Linda Olsson (s. 1948) toimi pitkään juristina Ruotsissa, kunnes aviomiehen työ vei perheen Uuteen Seelantiin vuonna 1986 ja sieltä edelleen Japaniin. Siellä päivien höysteeksi löytyi luova kirjoittaminen. Jo esikoisteos Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (alkuteos 2005, suomennos 2009) osoittautui kansainväliseksi menestykseksi.  Myös kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Sonaatti Miriamille saavutti menestystä, sillä se nimettiin ehdolle maailman suurimman kirjallisuuspalkinnon, Impact Dublinin, saajaksi.

Olsson käsittelee teoksissaan ihmisiä, jotka jossain vaiheessa elämäänsä ovat kokeneet niin suurta tuskaa, että ovat vetäytyneet maailmasta eroon. Usein nämä henkilöt ovat taiteilijoita, joilla luomisvoima on sammunut. Näin on Kun mustarastas laulaa -teoksessakin.

Talvikylmällä tukholmalaiseen kerrostaloon muuttaa nainen. Naapuri näkee hänet muuttopäivänä vilaukselta, mutta sen jälkeen viikot vierivät ilman elonmerkkiä. Nainen on Elisabeth, jolla kerran oli ura, onni ja menestys, mutta joka menetti kaiken – elämänhalua ja kirjoittamisen lahjaa myöten. Naapuri on Elias, nuori lahjakas sarjakuvapiirtäjä, joka kärsii pahasta lukihäiriöstä. Onneksi Elias on saanut ystäväkseen yläkerran Oton, seitsemänkymppisen leskimiehen, joka tarjoaa sekä herkkuruokia että vapaamuotoisia tarinoita maailmankirjallisuuden klassikoista. Kirjojen avulla myös Elisabeth saadaan houkuteltua pois näännyttävästä, harhojen täyttämästä eristäytyneisyydestään. Kevään ja kesän mittaan jokainen kolmikon jäsenistä hyötyy kanssakäymisestä jollakin tapaa: Elias saa aiheen sarjakuviinsa, Elisabeth löytää uudelleen sanat ja Otto kokee ensimmäistä kertaa elämässään rakkauden. Yhdistävänä tekijänä on mustarastas ja sen laulu.

 Mustarastaan haavoittuvaisen mutta silti voitokkaan laulun ensimmäiset sävelet. Ääni oli vaimeahko, saattoi tulla puutarhasta talon toiselta puolen. Mutta se oli täysin puhdas ja kirkas, riemullinen laulu.

Ja niin täynnä elämäniloa.

Kestääkö hauras onni kuitenkaan syksyn kylmyyttä? Päättyykö kaikki mustarastaan viimeiseen lauluun? Kirjan loppu jää sopivan avoimeksi, vaikka merkit viittaavatkin tiettyyn suuntaan. Kun mustarastas laulaa on kaihoisa tarina kolmesta erilaisesta ja eri-ikäisestä ihmisestä ja heidän keskinäisistä suhteistaan, ystävyydestään ja rakkaudestaan kirjoihin. Viihdettä toki, mutta sydäntä lämmittävää.