Kustantaja:
Teos & Förlaget 2018
Alkuteos:
Bombträdgården
Suomennos: Lauta Beck
On vuosi 1942. Helsinkiä pommitetaan ja ruuasta on pulaa.
Äiti päättää lähettää kahdeksanvuotiaan Lissu-tyttärensä Ruotsiin turvaan,
mutta myös jonkin hirveän tapahtuman vuoksi. Matkan aikana Lissu toteaa
pystyvänsä näkemään ihmisten sisimmässä piilevän pelon sovinnaisen naamion alla
ja vaistoamaan vaaran merkit. Korvissa kuiskailee ohjeita Lissulle niin rakas
Lennis-serkku: sulje silmät, älä katso, lähde pois. Lissu on kuitenkin rohkea
tyttö ja haluaa katsoa vaaraa silmästä silmään. Ja selviääkin tilanteesta kuin
tilanteesta.
Ruotsissa Lissusta tule Liselott ja hän pääsee asumaan smoolantilaiseen
Pappilaan. Simon-sedästä, Ruth-tädistä ja ikätoverista Maria-Gretasta tulee
hänen perheensä viideksi vuodeksi. Perheen sisällä on pahoja jännitteitä ja
salaisuuksia, mutta Liselott yrittää parhaansa mukaan auttaa ja tukea kaikkia
sen jäseniä. Ainoastaan kylällä noitana pidetty parantajanainen Sofia ymmärtää,
miten raskasta vastuuta pieni Liselott kantaa ja miten vahva hän on.
Aikanaan Suomessa koittaa rauha ja Lissun äiti alkaa kaivata
tytärtään takaisin. Liselott ei ole kovinkaan halukas muuttumaan taas Lissuksi
ja palaamaan nyt jo täysin vieraalta tuntuvaan maahan ja kotiin. Kaiken lisäksi
äiti on isän kaatumisen jälkeen mennyt uudelleen naimisiin ja saanut pienen
Sture-vauvan. Jotain muutakin on, mikä Lissua kotiinpaluussa pelottaa. Ehkä
kuitenkin hänen voimiaan ja kykyään nähdä ihmisten läpi tarvitaan myös Suomessa,
omassa perheessä.
Pommipuutarhassa
näkökulma on pääasiassa Liselotten, mutta mukana on myös kirjeitä joita
Ruth-täti on kirjoittanut Liselotten äidille Esterille ja Ester puolestaan
Ruthille. Niissä vaihdetaan kuulumisia ensin varsin viralliseen sävyyn, mutta
ajan kuluessa yhä luottamuksellisemmin ja avoimemmin. On myös pari Liselotten
äidilleen kirjoittamaa kirjettä tai kirjeluonnosta. Todellisiin tapahtumiin
verrattuna kirjeistä on aistivinaan jonkinlaista kaksinaamaisuutta ja
laskelmointia.
Varislintu vilahtelee kirjassa varsin usein. Välillä kyseessä
on todellinen lintu, johon saattaa liittyä ikäviä muistoja. Välillä varis on
symboli jostakin ihmisen sisimpään padotusta, joka pyrkii purkautumaan. Muistot
ja kaipaus vai jokin paha ja vääristynyt? Särkyykö ihminen, jos varis pääsee
vapauteen?
Hänen rinnassaan takoo
varis, tiedän miten kovasti se takoo, ja liian lähellä sydäntä. Voin tuntea
variksen omassakin rinnassani. Se nokkii ja rikkoo siellä sisällä. Sitä ei näe
ulkoapäin.
Pommipuutarha tuo
mieleen Asko Sahlbergin teoksen Irinan
kuolemat. Molemmissa teoksissa suomalaistyttö joutuu Ruotsissa jollakin
lailla nyrjähtäneeseen yhteisöön, kohtaa suomalaisiin kohdistuvaa
ennakkoluuloisuutta ja alentuvuutta ja todistaa vakavaa kiusantekoa. Tunnelma
on mustanpuhuva ja jopa uhkaava, sillä tapahtumien kehitystä ei pysty ennakolta
arvaamaan.
Olen Liselott Lindvall
ja osaan nähdä ihmisten oikeat kasvot. Omat kasvoni minua pelottavat. On niin
helppoa ylittää raja, tulla hulluksi, tulla ilkeäksi, tulla vaaralliseksi.
Mutta minä en sulje silmiäni. En aio ikinä enää sulkea silmiäni.
Mia Franck (s. 1971) on turkulainen kirjailija,
kirjastonhoitaja, lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut
kirjallisuudentutkija ja yliopistonopettaja. Hänen äitinsä oli yksi niistä yli
70 000:sta lapsesta, jotka lähetettiin sotaa pakoon Suomesta Ruotsiin. Tarkoitus
oli hyvä, mutta monelle kokemus muodostui traumaattiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti