KÄRKI, KATJA: Jumalan huone

Kustantaja: Bazar 2019

Katja Kärjen (s. 1985) esikoisteos Jumalan huone on kolmen sukupolven tarina 

pohjoiskarjalalaisessa lestadiolaisyhteisössä. Uskonto ei ole teoksen varsinainen pääteema, vaan kolmen eri ikäpolven naisen kapina sääntöjä ja rajoituksia vastaan. Häviävätkö uskonyhteisön turvallisuus ja perhepiirin yhteys taistelun, kun vastassa on yksilön vapauden- ja itsenäisyydenkaipuu?

Vuonna 1922 syntynyt Aili on nuorena niin rehevä ja eläväinen, että äiti eli Ämmä-Eeva katsoo asiakseen varoittaa häntä niin kirkkouskovaisista kuin työväenaatteesta ja niin tansseista kuin nuorten miesten kosiskeluista. Yhden miehen Aili todella haluaisi, mutta joutuu tyytymään korvikkeisiin ruumiin paloa sammuttaakseen. Lopullisen rauhan Aili saa vasta seuroissa kokemastaan herätyksestä. Hänestä tulee tiukka ja joissakin asioissa jopa ahdasmielinen uskovainen.

Ailin sisarentytär Maria syntyy vuonna 1960. Pieni Maria näkee ja kuulee paljon, mutta ei kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa pysty lapsen kokemuksella ymmärtämään. Hämmennystä lisäävät aikuisten välttelevät ja joskus jopa valheelliset vastaukset Marian kysymyksiin. Syntyy painajaisia. Aikuisena koulutus, työ ja oma koti toisella paikkakunnalla vieraannuttavat Marian vähitellen uskonyhteisöstä, vaikka hän seuraväen kahvitteluun ja iänikuisiin pullatalkoisiin vielä osallistuukin. Ehkä tilanne olisi toinen, jos eräs tietty saarnaaja vastaisi Marian lähettämiin signaaleihin?

Nuorisoa edustaa kirjassa vuonna 1985 syntynyt Elsa, joka on Marian siskontytär ja kummilapsi. Elsa on hieman kapinallinen jo lapsena ja nuorena hän heittää herätysliikkeen säännöt ja odotukset romukoppaan. Ero on täydellinen, kun Elsa poistaa kännykästään jopa perheenjäsenten yhteystiedot.

Menen sinne, missä on uutta happea, jota hengittää, ja keuhkorakkulani laajenevat, ilma on ilokaasua. Menen sinne, missä taivaalla siintää himmeä sateenkaari ja ihmisillä on unelmia, eikä minun tarvitse kuunnella enää yhtäkään tärisevin äänin tulkittua saarnaa, kohdata teidän katsettanne, jolla syljette päälleni viimeisen tuomion. Te itse olette kuin käärmeet. Te olette kuin katalat käärmeet, jotka mustina matelette mieleeni ja myrkytätte kaiken mitä on. Haluaisin nauraa, mutta naurua ei tule. Ja jos itken, itken ilosta ja pyyhin teidät pois kuin kyyneleet.

Opiskelukaupungissa Elsan elämä on suorastaan itsetuhoista, yhtä biletystä, alkoholin ja huumeiden käyttöä ja yhden yön seksisuhteita. Vaatiiko irtiotto lestadiolaisuudesta kaiken tämän vai onko takana jotain muutakin?

Kirjan kertojina vuorottelevat Elsa, Maria ja Aili. Kunkin oma tarina etenee kronologisesti, mutta esimerkiksi vanhasta Ailista saadaan Elsan ja Marian kuvaus paljon ennen kuin hän itse pääsee kertomaan lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Suvun sisällä on piinaavia salaisuuksia, joista monet tietävät mutta joista kukaan ei puhu. Jotka kuitenkin vaikuttavat elämään sukupolvesta toiseen.

Meidän perheen virheet ja synnit mumistaan Jeesukselle, joka antaa anteeksi. Eikä ole tarpeen pyytää anteeksi siltä, kenelle on sanottu pahasti tai kenelle on tehty väärin. Kuvitellaan vaan, että kaikki on hys hys hyvin ja voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä.

Lukijalle suvun salaisuudet paljastuvat vähän kerrassaan pienien vihjeiden avulla. Täysin auki ei asioita selitetä missään vaiheessa, vaan lukija saa itse oivaltaa. Aina ei tiedä, miten pitkälle meneviä päätelmiä vihjeistä uskaltautuisi tekemään.

Katja Kärki on kotoisin Nurmeksesta, joten hänelle kirjan ympäristöt, tapahtumat ja kieli ovat tuttuja. Kirjassa on yli 460 sivua, mutta monipolvinen tarina pitää hyvin otteessaan. Kuvauksia Elsan opiskeluaikaisista toilailuista olisi ehkä voinut hieman vähentää, vähemmälläkin hänen kapinansa ja kiukkunsa olisivat tulleet ymmärretyiksi. Tämä ei kuitenkaan himmennä sitä, että kyseessä on todella lupaava esikoisteos ja hieno lukukokemus.