Kustantaja: Like 2019
Ihmismuurahaiset koneineen pystyttävät tänne maakunnan
ihmeen, Suomen ensimmäisen asumalähiön, jossa mikään osa ei ole erossa
toisesta. Koko lähiö on yhtä ja samaa rakennusta kävelysiltoineen. Niin kuin
Isossa-Britanniassa streets in the sky, kadut taivaalla. Joka paikkaan
pääsee joka paikasta, kaikki on yhteydessä.
Porissa (tai jossakin muussa keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa)
sijaitsevan työväestön unelman avajaisiin saapuu jopa presidentti Kekkonen.
Asunnon saaminen sieltä on lottovoitto ja asukkaiden yhteishenki korkealla.
Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin aluetta kutsutaan betonihelvetiksi ja
asfalttiviidakoksi, jossa asukkaat ovat pääasiassa työttömiä, alkoholisteja tai
pienrikollisia. Kaikki rapistuu.
2000-luvulla laman lapset kasvavat täällä aikuisiksi
lapsiksi uuteen lamaan. He eivät käy koulussa tai töissä, vaan asuvat äitiensä
luona, hakkaavat toisiinsa tatuointeja, käyttävät päihteitä ja kuvaavat
väkivaltavideoita nettiin. Ympäristö on henkitoreissaan.
Sitten uusi salaperäinen omistajataho ostaa koko lähiön ja
muutoksia alkaa tapahtua. Vanhan kerrostalon viereen nousee uusi tornitalo,
johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Ilmestyy aluetta ympäröivä aita lukittuine
portteineen. Valvontakameroita joka puolelle ja mustapukuisia vartijoita kiertelemään
pihoille. Yhä uusi kieltoja ja määräyksiä. Silti nuorisojengiläisiä tai
huumediilereitä ei laiteta kuriin, vaan he saavat toimia ja mekastaa vapaasti.
Vanhat asukkaat alkavat pelätä tulevaisuutensa ja turvallisuutensa puolesta.
Kirjassa puheenvuoron saa noin kolmekymmentä kerrostalossa
asuvaa henkilöä, mikä pistää lukijan muistin ja hahmotuskyvyn koville. Joukossa
on muutama talon alkuperäisistä asukkaista, joista yksi – Terttu – joutuu
seuraamaan tapahtumia aidan takaa. Yhden ainoan vuokrarästin takia hänet on
häädetty kotoa vain päällä olevat vaatteet mukanaan ja nyt kaikkia talon asukkaita
kielletään päästämästä häntä sisään porteista tai ottamasta häneen mitään
kontaktia.
Kerrostalon muu porukka on sekalaista. On vanha hellyttävä
pariskunta. On työtön alkoholisti, joka kuvittelee yhä olevansa suuri naistenmies.
On lähiön entinen mahtimies, jonka sallitaan asua muutaman muun laitapuolen
kulkijan kanssa pihapiirin parakissa. On pari naista, joiden luona
miehet vierailevat ahkeraan. On vankilassa raitistunut ja uskoon tullut
kahvilanpitäjä. On rikollisten joukko hierarkioineen. On uusnatsi. On pari
urheilullista kaunotarta. On hyväksikäytetty nainen monine ongelmineen ja
suruineen. On aviottomia lapsia, jotka ovat jo luisumassa alamäkeä. Kaikkien yllä leijuu toivottomuuden ilmapiiri.
Joitakin henkilöitä kohtaan kasvaa tuntemaan myötätuntoa ja
toivomaan heille parempaa tulevaisuutta. He eivät ole pahoja ihmisiä, vaan
toisaalta olosuhteiden ja toisaalta oman heikkoutensa uhreja. Pääseekö lastaan
kaipaava Jessica vapaaksi kiristäjistään ja huumeidenkäytöstä? Selviääkö nuori
Miko toivottomasta ensirakkaudestaan? Miten
käy koulukiusatun ja pakko-oireisen Jade-ressun?
Kerrostalo on pelottava kuvaus lähiöstä, jossa kaikki
yhteiskunnan rakenteet ovat sortuneet ja ihmiset yrittävät selvitä omillaan. Vielä
ei Suomessa tällaista ole, mutta entä tulevaisuudessa? Kirja on myös jännittävä, sillä kerrostalo
pitää sisällään monia salaisuuksia niin ihmisten välillä risteävissä suhteissa
kuin omistajatahon taustoissa ja tarkoituksissa. Kuisma kertoo karua tarinaansa
sekoittaen yllättävää runollisuutta miltei inhorealistisiin kuvauksiin ja
alatyylisiin ilmauksiin. Hämmentävä, mutta taidokas teos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti