Kustantaja:
Gummerus 2019
Alkuteos:
After the End
Suomennos: Päivi Pouttu-Delière
Clare Mackintosh on tullut tunnetuksi jännitysromaaneistaan,
joissa on aina jokin yllättävä käänne. Lopun jälkeen -romaani on
kuitenkin ihan muuta: vakava kertomus siitä, kuinka vanhemmat huomaavat
olevansa vastakkaisilla puolilla kuolemansairaan lapsensa hoidon suhteen.
Lentoemäntä Pip ja konsulttitoimistossa työskentelevä Max
tapaavat lentokoneessa, rakastuvat, menevät naimisiin ja saavat ihanan Dylan-pojan.
Kaksi ensimmäistä vuotta menevät onnen ja riemun merkeissä, mutta sitten Dylan
sairastuu.
Ensimmäisenä Dylanin tasapainovaikeuksista huolestuu Pip.
Hän ei kuitenkaan halua nostaa metakkaa ja leimautua ylihuolehtivaksi äidiksi, jos muut pitävät
kompurointia ihan pikkulapselle normaalina. Kun pojan päästä sitten löytyy
kasvain, ei vanhempien itsesyytöksillä ole rajaa. Alkaa hoitojen aika, jossa
huoli ja toiveikkuus vuorottelevat. Max jatkaa töissä, koska rahaa tarvitaan,
mutta Pip jättäytyy täyspäiväiseksi hoitajaksi lapselleen.
Eräänä päivänä ollaan sitten tilanteessa, jossa lääkärillä
on tarjottavana vain kaksi vaihtoehtoa: joko etsitään uusia (ehkä kyseenalaisia
ja aivan varmasti kalliita) hoitomuotoja tai helpotetaan Dylanin viimeisiä
hetkiä ja annetaan hänen kuolla. Max alkaa välittömästi etsiä netistä vinkkejä
edistyksellisistä syöpähoidoista, mutta Pip kääntyy vertaistuen puoleen.
Kummallekin muodostuu asiasta vankka näkemys. Max on valmis hoitoihin, vaikka
ne lisäisivät Dylanin elinaikaa vain muutamalla kuukaudella. Pip taas haluaa antaa
lapsensa kuolla arvokkaasti, koska elämä lisäajalla ei olisi kuitenkaan
täysipainoista elämää. Dylan ei pystyisi liikkumaan eikä puhumaan, vaan olisi
täysin autettava ja kipulääkityksen varassa.
”Ole
kiltti, Max. Älä anna hänen kärsiä enempää. Nyt ei ole kyse meistä. Kyse ei ole
siitä, miltä meistä tuntuu menettää hänet. Me puhumme nyt Dylanista ja sen
hyväksymisestä, että olemme tulleet tien päähän.”
”Ei.” Kävelen
huoneen poikki ja avaan oven. Enää minua ei vedetä kahtaalle. En enää tunne
tarvetta pyyhkiä kyyneleitäni. ”En aio ikinä luopua pojastani.”
Pattitilanne johtaa lopulta siihen, että Dylanin kohtaloon
haetaan ratkaisua oikeusteitse. Kummallakin vanhemmalla on oikeudessa omat
asiantuntijansa, joiden käsitykset tukevat kyseisen osapuolen kantaa. Kirjan
ensimmäinen osa päättyy tilanteeseen, jossa tuomari on valmis lausumaan tuomionsa.
Lukija ei tätä päätöstä missään vaiheessa kuule.
Kirjan toisessa osassa hahmotellaan mahdollinen tapahtumakulku
kummankin vaihtoehdon kannalta. On selvää, että avioliitto joutuu koetukselle
tilanteessa, jossa mielipiteet eroavat toisistaan näin tärkeässä asiassa. Pystyykö
hävinnyt osapuoli olemaan kantamatta kaunaa? Entäpä, jos voittanut osapuoli
alkaakin pelätä tehneensä väärän ratkaisun? Miten kauan aikaa surusta
toipuminen vie kummaltakin ja viekö mahdollinen eritahtisuus kriisiin? Onko
jompikumpi jossain vaiheessa halukas yrittämään uutta lasta ja miten käy siinä
tapauksessa, jos toinen osapuoli kieltäytyy ehdottomasti? Onko uusi
elinkumppani mahdollinen, vaikka rakastaisi kuinka kovasti puolisoaan?
Kirjan ensimmäinen osa on riipaiseva kuvaus vanhempien
tuskasta miltei mahdottomassa tilanteessa. Heidän vuorottaiseen näkökulmaansa
limittyy myös Dylania hoitaneen lääkärin, Leilan, kertomus. Hän on yhtä
hankalassa tilanteessa kuin lapsen vanhemmat, sillä asiantuntijuudestaan
huolimatta ei hänkään osaa varmasti sanoa, mikä ratkaisu on ehdottomasti oikea.
Tapaus kalvaa empaattista ihmistä ankarasti myöhemminkin. Kirjan toinen osa on
selvästi kevyempi, vaikka siinäkin käsitellään monia kipupisteitä. Pääpaino on
kuitenkin toipumisessa ja eteenpäinmenossa.
Lopun jälkeen -teos perustuu Clare Mackintoshin omiin
kokemuksiin. Hänkin joutui päättämään kuolemansairaan lapsensa kohtalosta,
mutta hänen tapauksessaan puolisot olivat kuitenkin ratkaisussaan yksimielisiä.
Silti ei ole mennyt päivääkään, jona Mackintosh ei olisi pohtinut sitä, oliko tehty päätös sittenkään oikea. Miten paljon raskaampaa
olisikaan elää tilanteessa, jossa lastaan syvästi rakastavat vanhemmat joutuisivat
eri puolille! Tätä ajatusta kirjailija ryhtyi teoksessaan kehittelemään. Valmiita
vastauksia hän ei anna, vaan puntarointi jää lukijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti