SOININEN, PIRKKO: Kipulintu

Kustantaja: WSOY 2023

Tämä on tarina naisesta, joka löysi rakkauden ja kadotti sanat. Vai sittenkin tarina naisesta, joka löysi sanat ja kadotti rakkauden?

Pirkko Soiniselta (s. 1969) on aiemmin ilmestynyt runokokoelma Avataan siiven alta (Sanasato 2016) sekä elämäkerralliset romaanit Ellen kuvataiteilija Ellen Thesleffistä (WSOY 2018) ja Valosta rakentuvat huoneet arkkitehti Wivi Lönnistä (Bazar 2021). Uusin teos Kipulintu puolestaan kertoo runoilija Maila Pylkkösestä (1931–1986). Se ei ole elämäkerta, vaan tarina, jossa menneisyys, nykyisyys ja tuleva sekä arkinen elämä ja runous kieppuvat kuin kaleidoskoopin palat.

Kipulintu-romaanissa on kaksi näkökulmaa. On tunteita ja tunnelmia läheltä kuvaileva minäkertoja ja on asioita etäämpää katsova ”hän”, mutta puhuja on silti aina Maila. Asioita kommentoiva ja välillä sekä Mailaa että lukijaa puhutteleva ääni on ikääntyneen Mailan, joka on jo kokenut ne myötä- ja vastamäet, jotka nuorella Mailalla ovat vielä edessään. Siksi kannustukset, moitteet ja varoitukset.

Maila eli nuoruutensa kasvattiäidin hoivissa ja tunne siitä, että oli tullut biologisen äitinsä hylkäämäksi, vaikutti ehkä myöhemmin hänen omiin ratkaisuihinsa. Lahjakas tyttö kirjoitti ensimmäisen runonsa yhdeksänvuotiaana ja lähetti sen lastenlehden joulurunokilpailuun. Sen jälkeen runous kuului kiinteästi Mailan elämään: On kirjoitettava, jotta on mahdollista elää.

Lyhyestä rakkaussuhteesta syntyi Mailan esikoinen Riiko, jonka kanssa eläminen oli yksinhuoltajan aherrusta, mutta samalla tasapainoista ja onnellista. Tämän seurauksena Maila löysi runoihinsa aivan uuden aihealueen ja uuden tyylin. Runoilija alkoi kirjoittaa arkisista asioista ja katsoa läheltä arjen pieniä yksityiskohtia huumorin pilke silmäkulmassa. Oikean rytmin ja muodon hän etsi yksinkertaisesti puhumalla runonsa ääneen – silloin huomasi heti, jos jokin tökki. Kriitikot mieltyivät; tuli kiitosta ja apurahoja.

Sitten Mailan elämässä tapahtui käänne, jonka kaikki vaikutukset selvisivät vasta vuosien jälkeen: hän rakastui, hullaantui aivan järjettömästi. Valitettavasti miehen myötä Mailan elämään tuli myös alkoholi. Päihtyneenä hän ei osannut käyttäytyä ja menetti näin ystäviään. Hän menetti sanojaan. Hän menetti lopulta myös lapsensa, esikoisensa Riikon ja Karolus-vauvansa. Miehestä hän ei pystynyt luopumaan, koska rakastamisen ja hoivaamisen tarve oli niin suuri..

Mailan mieli sairastui 1970-luvulla ja hän vietti pitkiä aikoja Nikkilän sairaalassa Sipoossa. Siellä hän koki rinnallakulkijakseen ja tuekseen runoilija L. Onervan, joka itsekin oli ollut sota-aikana hoidettavana Nikkilässä. Jossain vaiheessa Maila kuitenkin pystyi irtaantumaan tästä kuvitelmasta, olemaan itse vahva ja selvärajainen. 

Luojani, minä todella olen tässä, makaan Nikkilän vaahteran alla, ja tuolla jossain, maailmassa, avaruusasemat putoavat maahan, eikä minun pidä välittää siitä, minun pitää nyt välittää vain itsestäni, tuntea ääriviivani, olla läsnä itsessäni, tuntea olevani kokonainen, ehjä… Auringosta leikattu paperinukke – se olen minä!

Kipulintu-teoksessa Soininen yhdistelee oivaltavasti puhekieltä runollisuuteen. Hän solmii Mailalta lainaamiaan säkeitä omaan tekstiinsä, mutta kertoo kyllä aina, mistä kokoelmasta otteet ovat peräisin. Toisinaan lauseet tiivistyvät mietelauseenomaisiksi ja toisinaan laajenevat pitkiksi rimpsuiksi. Esimerkiksi sota-aikaa elävä Maila-tyttö on makaronivelli, pommisuojan kostea seinä, täikamman tiheä piikistö. Aikuinen Maila puolestaan aloittaa luonnehtimisen tähtisumusta ja päätyy nyrkkiin pusertuneeseen käteen ja rinnasta suihkuavaan maitoon.

Maila Pylkkösen elämästä jäi jäljelle vain vähän – hautakiveäkään ei ole missään.  Laatikkokaupalla käsin kirjoitettuja papereita tuhoutui vesivahingossa. Tallella ovat kuitenkin runot, jotka ovat olleet Soinisen tärkeintä lähdeaineistoa yhdessä Mailan tunteneiden henkilöiden haastattelujen kanssa. Teoksessa on katkelmia Mailan runoista ja niistä kirjoitetuista kritiikeistä ja teksteistä. Teoksen nimi Kipulintu löytyi kokoelmasta Jeesuksen kylä.

Ampiainen nousee

maasta, maapesästä,

piirtää spiraalia, poraa irti ilmasta kehät,

     pistää avaruuteen,

kellonjousi piirtää ampiaisen,

kipulintu, ampiainen,

alituinen särky.

PS. Kirjasta löytyy selitys myös Martti Ruokosen suunnittelemaan kansikuvaan eli hippiäisen jalkoihin.