Kustantaja: WSOY 2026
Alkuteos: Love, Mom (2024)
Suomennos: Heidi Nieminen
Kansi: Julie Schrader
Mackenzie Casper on kaksikymmentäyksivuotias, kun hänen
äitinsä kuolee liukastuttuaan joka-aamuisella kävelylenkillään ja lyötyään
päänsä kiveen. Äiti on Elizabeth Casper, joka on rikas ja kuuluisa E. V. Rengen
nimellä kirjoittamiensa synkkien ja väkivaltaisten tarinoiden ansiosta.
Fanijoukot surevat hänen kuolemaansa, mutta läheisten silmät eivät juuri
kyynelly.
Elizabeth oli itsevarma ja säihkyvä seurueiden keskipiste,
mutta kirjailijanuraa aloittelevaa tytärtään kohtaan kylmä ja mitätöivä. Mackenzien
mielestä hänen perheensä oli kuin mustasta komediasta, missä vanhemmat eivät
oikeastaan edes olisi halunneet olla yhdessä. Komeassa 650 neliön kartanossa
tytöllä on vain yksi läheinen ihminen, palvelija Minna.
Äiti oli 1) isänpuoleisten sukulaisten mielestä ”narttu”,
2) isän mielestä ”hankala”, 3) kirjallisuuspiirien mielestä ””nerokas
lahjakkuus” ja 4) fanien mielestä ”kuningatar”.
Elizabeth Casperin muistoksi järjestetään pramea
muistotilaisuus, mutta Mackenzie ei siellä kauan viihdy. Hän sopii tapaamisesta
parhaan ystävänsä EJ:n kanssa, mutta avatessaan autonsa oven löytääkin
etupenkiltä kirjekuoren merkinnällä Ykkösfanilta. XOXO. Kuoressa on
kolme sivua pitkä käsin kirjoitettu kirje, ehkä muistikirjasta repäisty.
Ensimmäisellä sivulla on vain pari riviä:
Haluatko
kuulla salaisuuden?
Rakkaudella, äiti.
Käsialanäyte varmistaa sen, että kirjeen teksti on
Mackenzien äidin kirjoittama, mutta milloin se on kirjoitettu? Lisää kirjeitä
putkahtelee. Ne kertovat siitä, miten nuori opiskelijatyttö tapasi tulevan
puolisonsa ja tuli yllättäen raskaaksi, mutta viittailevat myös varhaisempaan
aikaan, jolloin Elizabeth asui koulukodissa. Kuka näitä kirjeitä jakelee ja
miksi? Oliko äidin kuolemakaan pelkkä onnettomuus?
IT-nero EJ alkaa tutkia asioita ja onnistuu selvittämään, että
koulukodissa todellakin tapahtui 1990-luvun puolivälissä kamalia: kolme poikaa
kuoli tulipalossa. Tekivätkö he viisitoistavuotiaalle Elizabethille jotain,
minkä tämä kosti? Eivätkö äidin makaaberit romaanit olleetkaan pelkästään
mielikuvituksen tuotteita? Oliko äiti murhaaja? Vai mielisairas?
Kuinkahan moni sairaista fiktiivisistä tarinoista
perustuu tositapahtumiin? Monikohan niistä on salaisia tunnustuksia,
kirjoitettu jonkinlaisena terapiana, eikä lukijoilla ole siitä aavistustakaan?
Vaikka etenkin isoäiti yrittää lyödä kapuloita rattaisiin,
edistyvät Mackenzien ja EJ:n tutkimukset vähän kerrassaan, kun he alkavat
vertailla äidin teoksia ja kirjeitä keskenään. Kuka on kirjeiden inhottava se
nainen? Keillä kirjojen henkilöillä on vastineensa tosielämässä? Yllätyksiä
koetaan, ennen kuin lopullinen totuus selviää.
Rakkaudella, äiti -dekkari on melko leppoisaa luettavaa. Ei ole kuvauksia raakuuksista, vaan väkivalta on enneminkin pyykkistä kuin fyysistä. Juoni on näppärä, vaikkei varsinaisesti mitään uutta tarjoakaan. Tämä teos sopii vaikka kesäisen päivän ajanvietteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti