SUTINEN, VILLE-JUHANI: Kiirastulesta

Kustantaja: Into 2026

Kansi: Sanna-Reetta Meilahti

Ville-Juhani Sutisen vuonna 2024 ilmestynyt teos Paratiisista oli Uusi Maailma -sarjan ensimmäinen osa ja ajoittui 1600-luvulle, jolloin Pohjois-Amerikan itärannikolle perustettiin Uusi Ruotsi -siirtomaa. Sarjan toinen osa Kiirastulesta jatkaa tarinaa Ruotsin siirtomaaseikkailuista, nyt 1700-luvulla ja karibialaisella Saint-Barthélemyn saarella.

Ruotsin kruunu osti saaren Ranskalta, koska halusi itselleen siirtokunnan. Hankinta osoittautui pettymykseksi, sillä saaren maaperä ei soveltunut tehokkaaseen sokurin, kaffen tai tupakin tuottamiseen, mutta lopulta keksittiin kuitenkin oiva ratkaisu: Saint-Barthélemyn pääkaupungista Gustaviasta tehtiin vapaasatama.

Nekin maat, jotka olivat sodassa eivätkä toisilleen sälyttämien pakotteiden takia voineet tehdä avoimesti kauppaa, saattoivat hoitaa sen Gustavian kautta. Laivat purkivat rahtinsa vaivihkaa makasiiniin, lastasivat tilalle vihulaisvaltion vaaruja ja jatkoivat matkaansa kuin ei mitään.

Kirjan päähenkilö on Mäntyharjulla vuonna 1768 syntynyt Eugen Ukonpoika Rasti. Torppariperheen elämä oli melko vakaata, mutta Rastille se ei riittänyt - hän halusi jotain suurempaa. Kun Suomessa alkoi levitä huhu, jonka mukaan kruunu maksaisi halukkaiden matkan Ruotsin omistamalle lämpimälle ja vehreälle kultasaarelle, jätti kahdeksantoistavuotias Rasti kotinsa epäröimättä.

Vaikka huhu osoittautuikin perättömäksi, ei Rasti palannut kotiinsa, vaan pestautui Saint- Barthélemyyn purjehtivalle laivalle. Saarellakaan Rastin suuret unelmat eivät toteutuneet, sillä luku- ja kirjoitustaidottomalle nuorukaiselle löytyi töitä vain suolan ja guanon keräilijänä. Vähitellen Rasti päätyy siihen, että hänen on päästävä kiinni orjakauppaan.

Orjakauppa oli ollut 1500-luvulta lähtien varsin tuottoisaa, mutta 1700-luvun lopulla muutamat maat ovat tekemässä siitä kiellettyä. Eivät humanitaarisista syistä, koska murjaaneja ei pidetä oikeina ihmisinä, vaan kylmän laskelmoinnin perusteella. Ja orjakaupan kieltämisen jälkeenkin orjien käyttäminen työvoimana olisi sallittua – perustuihan siihen monen suurvallankin vauraus.

Olisi yhtä mieletöntä kieltää leijonaa syömästä antilooppia kuin kieltää valkoisia hyödyntämästä mustia orjina… Luonnon järjestyksessä ylempänä olevilla on oikeus hyväksikäyttää alempiaan. Kaikkeudessa on vallalla vahvimman laki, eikä sitä muuteta kauniilla sanoilla.

Rasti pitää muutamaa Gustavian merkittävistä asukasta tovereinaan, jotka hyvää hyvyyttään auttaisivat häntä hankimaan oman laivan. Nuorukainen ei tunnu lainkaan tajuavan suunnitelmiensa epärealistisuutta, vaan kuvittelee maailma kyllä lopulta täyttävän hänen toiveensa. Hänhän on oman elämänsä Ropinson, joka laatii itse lakinsa!

Toisin kuin orjuutensa alistuneet murjaanit, Rasti ei kyennyt hyväksymään sitä, että hän kuului häviäjiin ja että hänet oli tuomittu vaeltamaan ainiaan kiirastulessa…

Rastin tie sivuaa hetken Emilyksi kutsutun orjatytön tietä, mutta mies ei tajua olevansa orjan asemassa itsekin. Toki hän pääsee havittelemalleen matkalle orjalaivalla Afrikkaan, mutta päätyy lopulta houreisiin: ystävällisen merenneidon tapaamiseen, tulevaisuusnäkyihin ja vierailulle kiirastulen kahdellakymmenellä portilla.

Emily puolestaan viedään Pariisiin, missä hän pakenee, muuttuu jälleen Mukóléksi ja tapaa Mwêlan, samoilta Afrikan tienoilta kidnapatun pojan. Nuoret tekevät ahkerasti töitä ja keräävät vuosikaupalla rahaa päästäkseen matkustamaan takaisin kotiin. He eivät ole enää orjia, mutta avoimeksi jää, miten heille lopulta käy.

Sutisen kirjassa etenkin kieli herättää huomiota. Henkilöillä on erilaisia puhetyylejä; esimerkiksi kapakoitsija mademoiselle Hurleusen puheessa kuuluu hänen ranskalainen taustansa ja Emily käyttää toisinaan äidinkielensä sanoja. Rastille Sutinen on luonut aivan oman kielensä, joka kuulostaa vanhahtavalta, mutta ei yritä olla autenttista 1700-luvun suomea.

Kiirastuli antaa lukijalle monipuolisen kuvan 1700-luvusta, jolloin valistusajan ihanteelliset aatteet saivat jalansijaa ihmisten mielissä, mutta törmäsivät käytännön tasolla taloudellisiin ja poliittisiin esteisiin. Orjien kohtelu oli julmaa, mutta riiston kohteeksi joutuivat myös köyhät ja ammattitaidottomat valkoiset. Tässä ei ole puhtaat paperit Suomellakaan.