Kustantaja:
Otava 2018
Alkuteos:
Vera
Suomennos: Jaana Nikula
Eletään joulukuuta vuonna 1945. Ruotsissa on vuoden kylmin
päivä, mutta Cederin hienostoperhe viettää häitä omistamassaan koleassa huvilassa Tukholman ulkosaaristossa. Sulhanen on perheen vanhin poika Ivan, jonka naimattomuus
kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä aiheuttaa jo kuiskailua kaupungilla. Morsian
on seitsemäntoistavuotias Sandrine, kieltä osaamaton pakolaistyttö. Kaikki
tietävät, että hän on raskaana ja sen ettei lapsi ole Ivanin, mutta muuta he
eivät tiedäkään.
Kuka on tuo
lapsimorsian, tyttövaimo, joka on
ilmaantunut kuin tyhjästä, sodan keskeltä tai ties mistä? Ivan kun olisi voinut
saada kenet tahansa, aivan kenet tahansa. No, ”kenet tahansa” hän on näköjään saanutkin,
valitettavasti.
Häävalssi on tuskin tanssittu, kun Sandrine jo synnyttää.
Seuraavat viikot hän viettää omassa huoneessaan miltei jatkuvassa unenpöpperössä
aviopuolison runsaskätisesti jakamien lääkkeiden ansiosta ja näkee Veraksi
ristittyä pientä tytärtään vain satunnaisesti. Lapsi on taloudenhoitaja Vannan
hellässä huomassa, Sandrine hyvässä turvassa ja koko perhe tyytyväinen.
Turruttavista lääkkeistä vierottauduttuaan Sandrine alkaa vähitellen
ihmetellä. Miksi Ivan ei lähesty vaimoaan millään lailla? Millainen mies hän
pohjimmaltaan on? Mitä salaisuuksia näennäisesti harmonisen perheen sisälle
kätkeytyy? Sandrine itse pysyttelee varuillaan. Hän on tullut maahan väärällä
henkilöllisyydellä ja hänen menneisyyteensä liittyy salaisuus. Muodostuuko turvapaikasta
hänelle kultainen häkki?
Ongelma ei koskaan ole
ollut siinä, etten olisi vahva, vaan siinä etten ole osannut olla heikko… tai
ehkä en ole vain osannut pyytää apua, sehän vaatii kuitenkin edes hitusen
luottamusta.
Nykyhetken kanssa vuorottelee kertomus Sandrinen aiemmasta
elämästä lapsuusvuosista lähtien. Hän on varttunut ranskalaisen kaupungin
satamakorttelissa ja saanut selviytymisen mallia omalta äidiltään. Kaikki oppi
tulee tarpeeseen, kun toisen maailmansodan myllerrys aikanaan tavoittaa Sandrinenkin
perheen.
Veraa lukee miltei
ahmien. Swärdin tapa kirjoittaa on luontevan soljuvaa, mutta se ei peitä
tarinan karuja piirteitä vaan tekee ne helpommiksi kestää. Kirja käsittelee
naisen asemaa 1940-luvun Euroopassa monelta kantilta. Olipa yhteiskuntaluokka
mikä tahansa, nainen on alistettu ja turvaton. Ruumiinsa joutuu elatusta
vastaan myymään niin ylhäisönainen kuin satamakorttelin huora eikä tilannetta
juuri muuta se, vallitseeko maailmassa rauha vai sotatila. Myös äitiyden
kysymystä sivutaan. Voiko vastenmielisestä suhteesta alkunsa saanutta lasta
rakastaa? Pitääkö äidin luopua omasta onnestaan lapsensa hyväksi?
Kirjan loppu tarjoilee yllätyksen toisensa perään ja loppu
jää kutkuttavan avoimeksi. Mikä onkaan Sandrinen lopullinen ratkaisu avioliittonsa
ja Vera-tyttärensä suhteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti