Kustantaja: S & S 2021
Alkuteos: Er mor død
Suomennos: Katriina Huttunen
Äiti on kuollut minussa, mutta joskus hän liikahtelee.
Norjalaisen Vigdis Hjorthin romaani Onko äiti kuollut
muistuttaa asetelmaltaan paljon kirjailijan edellistä teosta Perintötekijät.
Kummassakin kertojana on nainen, joka jostain syystä on katkaissut välinsä perheeseensä
ja yrittää sitten vuosikymmenten jälkeen saada omaisiinsa kontaktia. Pitäisi
vihdoinkin puhua asioista, jotka ovat jääneet hiertämään.
Lapsena Johanna etsi äidin huomiota. Tarkkaili ja matki. Hän
uskoi tuntevansa tämän paremmin kuin äiti itse ehkä tunsikaan, mutta äiti oli
oikukas: välillä ylpeili Johannan piirustuksilla, välillä raivostui tämän tarkkanäköisyydestä.
Oli marttyyri. Tuomitsi. Torjui. Ankara isä tuntui kontrolloivan tyttärien
lisäksi myös vaimonsa ajatuksia ja käyttäytymistä.
Nuori Johanna noudatti vielä kiltisti isän toiveita ammatin
ja aviomiehenkin suhteen, mutta sitten tapahtui jotain. Johanna rakastui maalauksenopettajaansa,
hylkäsi perheensä, oikeustieteen opintonsa ja kotimaansa ja lähti miehen
perässä Amerikkaan. Hukkaan menivät hänen kasvatukseensa uhratut rahat ja
henkiset voimavarat! Vain pikkusisko Ruth katsoi enää velvollisuudekseen pitää
Johannaan yhteyttä.
Et ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiitollisuutta
kaikesta siitä mitä äiti ja isä ovat sinulle antaneet ja tehneet hyväksesi
vuosikausia, niistä lukemattomista lahjoista joita olit saanut äidiltä
vuosikausia, ennen kuin hylkäsit aviomiehesi ja vanhempasi, päinvastoin olet
ivannut heitä äärimmäisen loukkaavasti, tehdäksesi itsestäsi kiinnostavan,
pöyhistelläksesi onnettomalla lapsuudella, koska ”taiteilijalla” täytyy olla
sellainen.
Lisää nöyryytystä perheelleen Johanna aiheutti antamalla oslolaisen
taidegallerian näyttelyyn triptyykkinsä Lapsi ja äiti 1–2, jotka perheen mielestä olivat
aivan järkyttävät ja tekivät äidin naurunalaiseksi. Sitten uusi häpeänaihe:
tytär ei saapunut isänsä sairasvuoteen äärelle eikä edes hautajaisiin! Mutta äitihän
ei pyytänyt, ajatteli Johanna itse. Olikohan kumpikin osapuoli liian
jääräpäinen ja ylpeä?
…hän on aina oleva minulle sama äiti kuin silloin ennen.
Ehkä hän vihaa sitä että asia on niin. Äitiys on hänelle risti. Äiti on
kyllästynyt olemaan äiti, minun äitini, eikä hän tavallaan enää olekaan äitini,
mutta niin kauan kuin tytär elää, hän ei ole turvassa.
Nyt kolmekymmentä vuotta välirikon jälkeen Norjassa
järjestetään Johannan töistä iso retrospektiivinen näyttely. Aviopuoliso on
kuollut ja muusikkopoika lentänyt pesästä, joten Johanna on vapaa asettumaan
entiseen kotikaupunkiinsa. Aikansa epäröityään hän soittaa äidilleen, mutta
tämä ei vastaa. Pelkääkö äiti?
Äidistä tulee Johannalle vähitellen todellinen pakkomielle. Hän
soittaa yhä uudelleen sekä äidille että Ruthille. Hän lähettää tekstiviestejä.
Hän käy kilisyttämässä ovikelloa. Hänelle ei vastata. Hänet on suljettu perheen
ulkopuolelle, hän on ilmaa. Johanna käy yhä röyhkeämmäksi äitiä vakoillessaan
ja vähitellen lukijaa alkaakin jännittää, miten pitkälle hän on valmis
menemään.
Mitkä ovat ne kysymykset, joihin Johanna haluaisi niin epätoivoisesti vastauksia? Lukija tietää asioista vain sen, mitä Johanna paljastaa, joten äidin kokema totuus voi olla aivan toisenlainen. Johanna vaikuttaa itsekeskeiseltä, mutta toisaalta hänessä on aistivinaan katumusta. Ehkä hän vain toivoo, että muutkin tunnustaisivat virheensä ja pyytäisivät anteeksi. Sitten kaikki ehkä saisivat sielulleen rauhan.
Vaikka voisinkin saada hänet kuuntelemaan tarinaani tai tavalla tai toisella tunnustamaan sen, uusi elämä tuskin olisi mahdollinen, siihen olemme liian vanhoja, mutta ehkä jonkinlainen rauha. Ehkä se hillitsisi hänen lakkaamattomia sisäisiä moitteitaan, koska ne ovat varmasti uuvuttavia myös hänelle: kiittämätön, epälojaali, huomionkipeä, kyyninen.
Onko äiti kuollut -romaanin teksti on vuolasta ja
tunteikasta tajunnanvirtaa, jossa Johannan ajatukset kiertävät samaa kehää yhä uudestaan
ja uudestaan, mutta paljastavat joka kierroksella kuitenkin jotain uutta niin
Johannasta itsestään kuin hänen äidistään. Siihen liittyvät myös pohdinnat
Johannaa puhutelleista maalauksista, kirjoista ja elokuvista - onkohan monikaan
ajatellut Rakkautta vain -elokuvan äitikuvaa?
Kirjan luontokuvaukset ovat kuin maalarin näkemyksellä taltioituja; kaikki aistit avoimina ja pienetkin yksityiskohdat havaittuina. Onko
äiti kuollut -romaani on monikerroksinen, kauniilla kielellä kirjoitettu ja
taidokkaasti rakennettu teos, josta löytää paljon ajattelemisen aihetta.
PS. Elina Warstan kansikuva on hieno!
PS 2. Onko äiti kuollut -romaani on ehdolla vuoden 2021 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti